Sodasta uuteen elämään

Tapasimme keväällä ukrainalaisen Yanan, joka pakeni koiransa kanssa kohti Puolaa. Nyt Yana on aloittanut uuden elämän Krakovassa, mutta tulevaisuus on yhä tuntematon.

Tapasimme keväällä ukrainalaisen Yanan, 33, joka majoittui ystävänsä ja koiransa kanssa urheiluhallissa Puolassa lähellä Ukrainan rajaa. Hänellä oli kädessään vain menolippu Puolaan, eikä tulevaisuudesta ollut tietoa.

Yana vastaa puhelimeen Krakovassa, jossa hän nyt asuu koiransa Athenan kanssa.

”Voin tällä hetkellä hyvin, etenkin jos en seuraa liikaa uutisia. Vointini riippuu paljon siitä, millaisia uutisia Ukrainasta tulee minäkin päivänä. Usein yritänkin olla lukematta liikaa uutisia. Sota muuttaa tilannetta kotimaassani joka päivä”, Yana kertoo.

Yanan mukaan Athena on sopeutunut täydellisesti Puolaan. “ Se ei välitä missä maassa olemme, vaan on tyytyväinen siellä, missä minäkin olen.”

Perhe ja ystävät jäivät Ukrainaan

Monet Yanan ystävistä ja sukulaisista ovat jääneet Ukrainaan ja pyrkivät jatkamaan siellä tavallista arkeaan sodan varjossa. Myös Yanan vanhemmat ovat jääneet kotiinsa Ukrainaan.

”En usko, että vanhempani lähtevät sieltä koskaan. Olen todella kiitollinen, että he ovat kunnossa ja voivat tällä hetkellä hyvin. Alueella, josta lähdin pois, on ollut nyt onneksi melko rauhallista. Vanhempani asuvat noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Joitain rakennuksia on pommitettu, mutta onneksi pommitukset eivät ole vaatineet siellä ihmishenkiä.”

Yana matkusti Puolan rajalta busseilla Krakovaan. Aluksi hän majoittui ystäviensä luona, mutta nyt hän on saanut vuokrattua asunnon vuodeksi.

”Olen päässyt jo tekemään töitä Puolassa. Teen IT-alan töitä, joita tein myös ennen sotaa. Ukrainassa työnteon jatkaminen olisi ollut minulle hyvin vaikeaa ja turvatonta. En olisi siellä täysin turvassa.”

Jäljelle jäi suru ja pelko

Yana muistaa vielä, miten järkevästi ja rationaalisesti hän ajatteli paetessaan Ukrainasta.

”Pyrin pysymään rauhallisena, mutta ehkä olin enemmänkin peloissani. Olen yhä koko ajan huolissani, vaikka muuten voin hyvin.”

Jäljelle on jäänyt pelko siitä, että pommitukset vaativat uhreja myös ystävien ja sukulaisten kotikaupungeissa.

”Nyt olen vain pettynyt ja vihainen. On hankala ajatella loogisesti tai puhua tilanteesta ilman surua ja kiukkua. Ukraina taistelee sodassa koko ajan vapaudestaan ja tulevaisuudestaan.

Yana on miettinyt mahdollista paluuta Ukrainaan, mutta tietää sen olevan nyt mahdotonta. Liikkuminen, työnteko ja arki olisi vaikeaa ja turvatonta.

”Unelmoinko paluusta Ukrainaan? Kyllä ja en. Kun sota joskus loppuu, jälleenrakennus tulee viemään aikaa. Tietysti toivon voivani palata joskus kotiin, jotta näkisin perheeni ja ystäväni. Mutta en tiedä, milloin se tapahtuu. En voi suunnitella tulevaisuuttani.”