Kategoriat Pitkät jutut

Plan-lehti 3/2021

Räjähdyksen jälkeen

Vuosi sitten Beirutissa tapahtunut räjähdys vaikuttaa yhä syvästi lasten ja nuorten elämään. Plan tukee perheitä käsittelemään traumoja ja selviytymään Libanonin talouskriisin keskellä.

Rachel Challita

Heidi Kleemola

Kuvat:

Dalia Khamissy,

Marwan Tahtah

Elokuun neljäs päivä vuonna 2020 oli aivan tavallinen, tukalan kuuma tiistai Beiru-tissa, Libanonin pääkaupungissa. Pascale, 34, oli käymässä äitinsä luona miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Yllättäen he kuulivat kovan äänen, joka kuulosti siltä kuin iso lentokone olisi lentämässä talon päältä. Sitä seurasi räjähdyksen ääni. Pascale ajatteli, että maanjäristys oli alkanut, ja huusi lapset pihalta luokseen.

Perhe etsi asunnosta suojaisimman paikan, johon he olivat piiloutuneet myös Israelin ja Libanonin välisen sodan aikana vuonna 2006. Pascale ehti 4-vuotiaan poikansa Elian kanssa pöydän alle ennen seuraavaa suurta räjähdystä. Huonekalut alkoivat kaatua heidän päälleen.

Pascale sulki silmänsä, puristi poikaansa ja pyysi siskoaan huolehtimaan kauempana olevasta viisivuotiaasta tyttärestään Mariasta. Ikkunalasit ja huonekalujen kappaleet lentelivät heidän ympärillään. 

“Tuntui kuin ohjus olisi osunut taloomme”, Pascale sanoo.

”Se näytti maailmanlopulta”

Ryminän loputtua perhe kompuroi ulos etsimään apua.

“Ajattelimme, että ihmiset kiiruhtaisivat auttamaan meitä, mutta silloin näimme rauniot. Kaikki oli harmaata, ja kaikkialla oli tuhoutuneita autoja ja taloja. Ihmiset itkivät apua. Suuntasin mieheni kanssa parkkipaikalle ja kysyin ihmisiltä, mitä oli tapahtunut. Kukaan ei vastannut, kaikki juoksivat kuin henkensä edestä. Se näytti maailmanlopulta”, Pascale kertoo.

Loukkaantuneita ihmisiä näkyi kaikkialla. Beirutin sairaalat olivat ääriään myöten täynnä. Seuraavana yönä Pascale nukkui lastensa kanssa veljensä perheen luona. Ovet suojattiin ketjuilla varkauksien ja ryöstöjen varalta.

Pascalen aviomiehen omistama kauppa varastoineen oli vahingoittunut pahasti. Myös monien sukulaisten kodit sekä perheen lasten koulu olivat tuhoutuneet.

Räjähdyksen jälkeen perhe on koonnut elämäänsä uudestaan palasista.

“Me kirjaimellisesti menetimme kaiken”, Pascale sanoo.

Pascale perheineen on yksi monista, joita Beirutin räjähdys kosketti. Arviolta 2 750 tonnia ammoniumnitraattia räjähti satama-alueella virheellisen säilytystavan takia, mikä aiheutti kaupunkiin humanitaarisen kriisin. Onnettomuudessa kuoli yli 200 ja haavoittui yli 6 500 ihmistä. Noin 300 000 ihmistä menetti kotinsa.

Beirutissa asuvat lapset ovat yhä haavoittuvassa asemassa, ja suuri osa apua saaneista perheistä tarvitsee apua vielä vuosi räjähdyksen jälkeen.

Silloin kaikki romahti  

Räjähdyspäivänä Kholoud, 5, ja hänen sisarensa Nour, 10, leikkivät suihkussa kylmällä vedellä ja vilvoittelivat kuumuudessa.

“Autoin Kholoudia pukemaan suihkun jälkeen, ja Nour leikki yhä vedellä. Tunsin, kuinka talo tärähti, ja tuntui kuin kaikki ympärillämme olisi räjähtänyt”, kertoo tyttöjen äiti Rania. 

Kholoud painautui pelosta kirkuen äitiinsä. Rania keräsi voimansa ja sieppasi kiinni myös vanhemmasta tyttärestään. He juoksivat kadulle tietämättä, minne menisivät. Rania ajatteli, että sota oli alkanut ja että loppu olisi lähellä.

“Kaikki kaatui ja romahti. Ääni oli hirvittävän kova. Muistan nähneeni tuhkaa ja vettä kaikkialla”, Nour kertoo.

Onnettomuuden jälkeen Nour alkoi pureskella kynsiään ja repiä hiuksiaan. Kholoud oli aluksi shokissa ja muuttui hiljaiseksi. Rania päätti hakea psykologista tukea tyttärilleen Planin paikalliselta yhteistyökumppanilta.

Perhe sai myös väliaikaisen turva­paikan Planin tuella, sillä heidän talonsa oli tuhoutunut räjähdyksessä. Planin kumppanijärjestö auttoi perhettä ensimmäiset puoli vuotta selviytymään vuokrasta ja lahjoitti heille huonekaluja.

Pelko seurasi pitkään

Kholoudin ja Nourin psykososiaaliseen tukeen sisältyi psykologin tapaaminen kaksi kertaa viikossa kahdeksan kuukauden ajan. Tapaamiset eivät olleet aina helppoja. Kholoudin oli vaikea ajatella räjäh­dystä, ja hän alkoi itkeä aina, kun häntä pyydettiin muistelemaan sitä.

Hitaasti tytöt oppivat käsittelemään shokkiaan ja pääsemään siitä pelosta, että kaikki voisi tapahtua uudestaan.

Rania uskoo, että lapset oppivat keskittymään nykyhetkeen ja katsomaan eteenpäin. Hän on silti huolissaan perheensä tulevaisuudesta, sillä räjähdyksen lisäksi myös Libanonin vakava talouskriisi on vaikuttanut perheeseen.

“Maamme tämänhetkinen poliittinen ja taloudellinen tilanne ei tee perheemme elämää yhtään helpommaksi. Meidän täytyy joka päivä selviytyä taloudellisesta turvattomuudesta. Vuokramme on tällä hetkellä 800 000 Libanonin puntaa (450 euroa), kun palkkani on vain miljoona Libanonin puntaa (560 euroa).”

Kriisistä toiseen 

Beirutin räjähdyksessä loukkaantui noin tuhat lasta. Arviolta 100 000 lasta näki kotinsa tuhoutuvan. 

Kriisin jälkeen monet vanhemmat ovat kertoneet lastensa kärsivän painajaisista, univaikeuksista ja itkuisuudesta. Useat lapset ovat alkaneet pelätä yksin olemista tai ulos menemistä. Iso osa räjähdyksen kokeneista ihmisistä on kärsinyt ahdistuksesta. 

“Lapset kantavat pitkään mukanaan jälkiä siitä, mitä ovat joutuneet todistamaan. Ruoan, puhtaan veden ja turvan lisäksi on ensisijaisen tärkeää saada psykososiaalista tukea”, sanoo Plan International Libanonin lastensuojelun asiantuntija Elissa al-Hassrouny. 

“On tärkeää auttaa lapsia jakamaan kokemuksiaan ja tunteitaan traumaattisesta tapahtumasta. Samalla voimme auttaa heitä oppimaan myönteisiä selviytymistapoja keskellä kriisiä ja ympärillä olevaa epävakautta.”

Räjähdys tapahtui vaikeaan aikaan Libanonissa, jossa yhteisöt pyrkivät estämään koronaviruksen leviämistä ja selviytymään taloudellisesta kriisistä ja poliittisesta epävakaudesta. Kymmenet tuhannet ihmiset olivat ajautuneet köyhyyteen jo ennen onnettomuutta. Yli puolet libanonilaisista elää köyhyydessä, ja yli 80 prosentilla on vaikeuksia täyttää perheensä perustarpeita.

“Monet ihmiset joutuvat miettimään päivittäin, saavatko ruokaa kaupasta. Ruokatarvikkeet ja lääkkeet ovat jatkuvasti lopussa, mikä aiheuttaa suurimman riskin lapsille ja heikossa kunnossa oleville ihmisille. Pelkäämme, että tämä on vasta alkua sille, mitä on tulossa”, sanoo Plan Internationalin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueiden johtaja Colin Lee. 

Tahto selviytyä ajoi kaiken yli

Räjähdyksen jälkeen Beirutissa näytti siltä, kuin siellä olisi juuri riehunut hirmumyrsky. 

“Minusta tuntui kuin olisin katsonut elokuvaa. En pystynyt keksimään, mikä olisi voinut aiheuttaa niin paljon tuhoa”, muistaa beirutilainen Aicha, 46.  

Miehensä ja 10- ja 7-vuotiaiden tytärtensä kanssa elävä Aicha kärsi työttömyydestä jo ennen räjähdystä.

“Minulla on maisterin tutkinnot psykologiasta ja oikeustieteestä, mutta talouskriisin takia minulla ei ole ollut töitä.”

Räjähdys tuhosi Aichan perheen asunnon pahasti. Edes sukulaiset eivät enää pystyneet auttamaan perhettä, sillä onnettomuus koetteli kaikkia.

Onnettomuuden jälkeen Aicha huomasi, miten tapahtunut oli vaikuttanut hänen persoonallisuu­teensa. Hänestä tuli levoton, ja hän hermostui aiempaa helpommin. Aiemmin hän oli ollut tarkka asioista, mutta nyt hän ei ole enää välittänyt muusta kuin selviytymisestä.

“Olen tehnyt asioita, joita en aiemmin olisi ikinä uskonut tekeväni. Olen pyytänyt apua järjestöiltä ja tehnyt kaikkeni, jotta saan lapsilleni ruokaa.”

Plan on tukenut Aichan perhettä lahjoittamalla ruokaa, hygieniapakkauksia ja kuukautissuojia.

Järjestö on tavoittanut yli 7 000 beirutilaista perhettä jakamalla ruokaa ja hygieniatuotteita. Lisäksi yli 17 000 lasta on saanut Planilta koulutarvikepakkauksen. 

Libanonin koulut suljettiin koronapandemian vuoksi, ja räjähdyksessä tuhoutui yli 200 koulua. Talouskriisin takia monet lapset ovat joutunet töihin, ja myös lapsiavioliitot ovat lisääntyneet. Tytöt ovat alttiita hyväksikäytölle ja sukupuolittuneelle väkivallalle. 

Aicha on huolissaan siitä, kuinka saa autettua lapsiaan koulunkäynnissä, sillä perheellä ei ole käytössään internetiä etäopiskeluun. Perheen 10-vuotias tytär Lamar toivoo pääsevänsä takaisin kouluun. 

“Haluaisin tulla lääkäriksi, koska olen hyvä biologiassa ja tiedeaineissa”, Lamar kertoo. 

”Opimme hyväksymään muistomme”

17-vuotias Celine, havahtui räjähdyksen jälkeen lattialta lasinsirpaleiden peitossa. Ikkunat olivat särkyneet hänen päälleen.

“En saanut nukuttua muutamaan viikkoon. Jokainen pienikin ääni herätti minut pelkäämään”, Celine muistaa.

Celinen äiti Manisan haki apua lapsilleen sosiaalisen median kautta Plan Internationalin paikalliselta yhteistyökumppanilta Himayalta. Jo muutaman päivän kuluttua perheeseen oltiin yhteydessä, ja lapset saivat psykososiaalista tukea. 

“Tapaamisten tarkoitus oli käydä läpi shokkia. Ei niinkään päästä eroon siitä, vaan hyväksyä tapahtunut. Saimme apua, jotta kovat äänet, kuten ilotulitukset ja juhlat, eivät enää muistuttaisi meitä räjähdyksestä”, Celine sanoo. 

Celine osallistui sisarustensa kanssa yhdeksään tapaamiseen kahden kuukauden aikana.

“Pikkuhiljaa totuttelimme koviin ääniin. Piirsimme paljon. Välillä suljimme silmämme ja opettelimme hyväksymään muiston sen sijaan, että kieltäisimme sen.”

Libanonin talouskriisi on vaikuttanut myös Celinen ja Manisanin elämää. Kuukautishygieniasta huolehti­minen on yksi suurimmista haasteista, sillä kuukautissuojien hinta on kohonnut huimaksi.

“Kuukautissuojien ostaminen kahden tytön ja yhden naisen talouteemme maksaa neljänneksen kuukausituloistamme. Toivon, että tulevaisuudessa tyttäreni voivat jatkaa opiskeluaan ja tulla itsenäisiksi”, Manisan sanoo.

Planin tutkimuksen mukaan 76 prosenttia libanoni­laisista tytöistä ja naisista kokee kuukautissuojien hankkimisen aiempaa vaikeammaksi hintojen nousun takia.

Monet Celinen kaltaiset lapset ja nuoret ovat saaneet psykologista apua kuluneen vuoden aikana, jotta he voisivat toipua räjähdyksen vaikutuksista.  

“Tapaamisten ansiosta olen oppinut hyväksymään tapahtuneen. En ajattele onnettomuutta enää niin paljon. Se on asia, joka tapahtui menneisyydessämme”, Celine sanoo.