Pakolaistyttöjen elämä siirtyi verkkoon | Plan

18.12.2020

Pakolaistyttöjen elämä siirtyi verkkoon

Azraqin pakolaisleiri Jordaniassa on kokenut yhden maailman tiukimmista koronasuluista. Leirillä asuvat Shaymaya’a, 16, ja Fatima, 14, viettävät lähes kaiken aikansa peltiparakeissa neljän seinän sisällä. Planin verkko-opetus tuo iloa rajattuun arkeen. Tytöt opiskelevat ja pitävät yhteyttä mobiilisovellusten avulla.

“Verkkotunnit auttavat minua selviämään ja pitämään yhteyttä ikäisiini tyttöihin. Keskustelen myös muiden kanssa oppimistani asioista, kuten sukupuolittuneesta väkivallasta ja kiusaamisesta”, Shayama’a sanoo.

Koronapandemia on tehnyt maailmasta vaarallisemman paikan tytöille, varsinkin kotoaan paenneille tytöille.

Pakolaisleireillä asuvat ihmiset ovat alttiita koronavirukselle, sillä täpötäysillä leireillä on vaikeaa huolehtia hygieniasta ja etäisyyksistä. Myös terveyspalvelut ovat vähissä.

Sulkutoimet ja koulujen sulkemiset ovat vaikeuttaneet tyttöjen opiskelua sekä asettaneet heidät alttiiksi seksuaaliselle ja sukupuolittuneelle väkivallalle.

16-vuotias Shayama’a on asunut Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa perheensä kanssa vuodesta 2016.

Kun koronapandemia alkoi, leirille asetettiin yhdet tiukimmista sulkutoimista koko maailmassa. Nyt niitä on vähän helpotettu.

Shaymaya’a opiskelee verkossa julkisten alustojen tai WhatsAppissa toimivan Himayat-hankkeemme avulla. Verkkotunneilla tytöt keskustelevat sukupuolinormeista ja elämäntaidoista. Samalla he pitävät yhteyttä ja tukevat toisiaan.

Shaymaya’a auttaa äitiään kotitöissä ja osallistuu sen jälkeen verkkotunneille joko julkisen kanavan tai WhatsApp-ryhmien kautta.

Tytöt oppivat verkossa toisiltaan

– Moni asia muuttui, kun koronapandemia alkoi. Olin kotona paljon enemmän ja tunsin olevani eristyksissä. Päiväni alkaa usein sillä, että herättyäni riitelen veljieni kanssa saadakseni heidät siivoamaan yösijansa. Koska olen meistä vanhin, veljieni on kuunneltava minua, Shayama’a kertoo.

Hän auttaa äitiään kotitöissä ja osallistuu sen jälkeen verkkotunneille joko julkisen kanavan tai WhatsApp-ryhmien kautta. Sitten hän opiskelee Duolingo-sovelluksen avulla englantia.

Toisinaan Shayama’a kuvaa ja editoi videoita äitinsä puhelimella.

16-vuotias Shayama’a on asunut Azraqin pakolaisleirillä Jordaniassa perheensä kanssa vuodesta 2016.

– Verkkotunnit auttavat minua selviämään ja pitämään yhteyttä ikäisiini tyttöihin. Keskustelen myös muiden kanssa oppimistani asioista, kuten sukupuolittuneesta väkivallasta ja kiusaamisesta. Moni täällä ei täysin ymmärrä niitä, mutta kun koulutan muutaman ihmisen, tunnen vaikuttaneeni positiivisesti yhteisöömme, Shayama’a sanoo.

– Jotkut torjuvat minut ensin, mutta jatkan yrittämistä, ja usein he pystyvät vähitellen puhumaan aiheesta avoimemmin.

Tunneilla tytöt keskustelevat esimerkiksi siitä, miten he voivat sopeutua uuteen todellisuuteen, vähentää stressiä ja käyttää aikansa parhaiten.

Vaikka Fatima kaipaa livetapaamisia, hän on oppinut paljon teknologiasta ja kehittänyt viestintätaitojaan myös WhatsAppiin siirretyillä tunneilla.

Koronapandemia mullisti elämän uudelleen

Fatima, 14, on asunut Azraqissa perheensä kanssa jo kuusi vuotta. Hän muistaa yhä “kovan ja julman” matkan Syyriasta Jordaniaan.

– Kävelimme paljon. Muistan, että viimeisinä päivinä ruoka kävi vähiin.

Pandemia muutti Fatiman elämän jälleen.

– Ennen koronaa koulu vei suuren osan ajastamme. Olimme joko koulussa tai teimme läksyjä. Nyt kaikki tapahtuu verkossa, ja olemme kotona kaiken aikaa. Emme voi tehdä paljon mitään, Fatima sanoo.

Fatima haaveilee tulevaisuudessa pääsystä poliisiksi. “Mielestäni yhteiskuntamme tarvitsee enemmän rauhaa ja turvallisuutta.”

– En ole tottunut olemaan kotona koko ajan. Tunnen joutuneeni eristyksiin, tunnen olevani vankilassa.

Talvi tekee tuloaan pakolaisleirille ja sen mukana myös muta, tuuli ja pöly, jotka pakottavat perheen viettämään ensistäkin enemmän aikaa sisällä.

– Herättyäni syön aamiaista ja juttelen sisareni kanssa, jonka löysin uudelleen sulkutoimien aikana. Sitten menen ulos vähäksi aikaa ja jos näen jotain ikävää, menen väliin. Palattuani kotiin keskustelemme siitä, mitä syömme lounaaksi. Tämä keskustelu yltyy aina tappeluksi, Fatima sanoo ja nauraa.

“Ennen koronaa koulu vei suuren osan ajastamme. Olimme joko koulussa tai teimme läksyjä. Nyt kaikki tapahtuu verkossa, ja olemme kotona kaiken aikaa. Emme voi tehdä paljon mitään”, Fatima sanoo.

Haaveena poliisin ura

Fatima osallistuu myös Himayati-hankkeeseemme. Vaikka hän kaipaa livetapaamisia, hän on oppinut paljon teknologiasta ja kehittänyt viestintätaitojaan myös WhatsAppiin siirretyillä tunneilla.

– Minulle tärkeintä on kuitenkin pysyä yhteydessä ystäviini ja ikätovereihini.

Fatima on myös opetellut laittamaan ruokaa.

– Päätin ottaa ilon irti tästä vapaa-ajasta. Opiskelin verkossa käsitöitä ja kuvaamaitoa ja päätin tulla hyväksi kokiksi. Ystävieni mukaan siihen on vielä pitkä matka, Fatima vitsailee.

Tunneilla Fatima keskustelee muiden tyttöjen kanssa ahdistelusta, syrjinnästä ja sukupuolittuneesta väkivallasta.

– Puhumme siitä, miten voimme vaikuttaa näihin asioihin ja saada aikaan positiivista muutosta yhteisöissämme.

Fatimalla on jo selkeitä haaveita pandemian jälkeiseen aikaan:

– Haaveilen pääsystä poliisiksi, mielestäni yhteiskuntamme tarvitsee enemmän rauhaa ja turvallisuutta.

Tutustu toimintaamme