Kannanotot,27.5.2021

TyttöjenoikeudetsäilyttävätansaitustipaikkansaSuomenkehityspolitiikassa,mutta0,7-tavoiteonkaukanahorisontissa

Tyttöjä Vietnamissa

Kehityspolitiikan tuore ylivaalikautinen selonteko linjaa Suomen toimintaa kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä tulevina vuosina. Planille tärkeintä on, että Suomen kehityspolitiikka tähtää pysyviin parannuksiin maailman tyttöjen elämässä. Tarkastelemme selontekoa siksi erityisesti tasa-arvon ja ilmastopainotusten näkökulmasta.

Kehityspoliittisen selonteon vahvuus on pitkäjänteisyyden ja ihmisoikeusperustaisuuden merkityksen tunnustaminen Suomen kehityspolitiikassa. Viimeaikainen huolestuttava kehitys kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksien kaventumisen osalta on otettu hyvin huomioon. Sen sijaan erityisesti sukupuolten tasa-arvon ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisen takapakki sekä niiden peruuttamiseksi parhaillaan käynnissä oleva järjestäytynyt toiminta ja keinot niihin puuttumiseksi olisi tärkeää voida sanoa ääneen.

Naisten ja tyttöjen oikeudet avainasemassa

Ilolla voimme todeta, että naisten ja tyttöjen oikeudet säilyttävät ansaitusti asemansa Suomen kehityspolitiikassa, ja ne tuodaan näkyvästi esiin niin pää- kuin läpileikkaavana tavoitteena. Tyttöjen oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon toteutuminen ovat tärkeitä tavoitteita mutta myös edellytyksiä kehityspolitiikan muiden tavoitteiden toteutumiseen. Hallitusohjelmassakin oleva linjaus “Sukupuolinäkökulman vahvistamiseksi kehitysyhteistyössä Suomi tavoittelee vaiheittain EU:n linjauksen mukaisesti sitä, että uusista hankkeista 85 prosenttia sisältää sukupuolten välistä tasa-arvoa edistäviä tavoitteita sekä sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista kaikessa kehitysyhteistyössä.“ olisi ollut tärkeä olla selonteossa mukana, ja se olisi edistänyt tasa-arvotavoitteiden toteutumista ylivaalikautisesti.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien turvaaminen, tyttöjen koulutus sekä tasavertaiset mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan ja itseään koskevaan päätöksentekoon puolustavat paikkaansa. Syrjimättömyys, yhdenvertaisuus, sekä vammaisten henkilöiden oikeuksien ja perusvapauksien turvaaminen näkyy selonteossa. Plan olisi toivonut intersektionaalisuuden vahvempaa asemaa ja gendertransformatiivisempaa otetta läpi dokumentin. Kriisit, köyhyys ja niihin esitettävät ratkaisut on perustettava intersektionaaliselle analyysille. Jotta yhteiskuntia voidaan aidosti muuttaa tasa-arvoisempaan suuntaan, on epätasa-arvoa ylläpitävien haitallisten sosiaalisten normien, rakenteiden ja asenteiden korjaamiseen suunnattava resursseja.

Ulkosuhteisiin tarvitaan tasa-arvostrategia johdonmukaisuuden varmistamiseksi

Selontekoon on nostettu johdonmukaisuuden välttämättömyys eri politiikka-alojen kesken, jotta eri ulkopolitiikkaa ohjaavat linjaukset eivät olisi keskenään ristiriidassa. Sukupuolten välisen tasa-arvon systemaattinen edistäminen Suomen kehityspolitiikassa edellyttää selkeää strategista ohjausta. Ilman systemaattista ohjausta ja eri ministeriöitä velvoittavia toimenpiteitä politiikkajohdonmukaisuus tuntuu kuitenkin kaukaiselta haaveelta. Tasa-arvostrategia mahdollistaisi olemassa olevan tasa-arvotyön kokoamisen ja kokonaiskuvan luomisen myös ulospäin.

Rahoitustiekartta on pettymys, eikä se huomioi kriisien syvenemistä

Selonteon mukaan tarvitsemme ennennäkemätöntä kykyä suunnata rahoitusta kehitystavoitteiden tueksi. Siksi on masentavaa, että hallitusohjelmassa sovittu kehitysyhteistyön rahoituksen tiekartta kohti 0,7 %:n osuutta bruttokansantulosta (BKTL) on parlamentaarinen pannukakku. 0,7 %:n tavoite on asetettu vuoteen 2030, eikä nykyisen tai tulevien hallitusten työn ohjaamiseksi ole välitavoitteita. Selonteon aiemmassa versiossa tiekartta välivuosineen oli hahmoteltu vuoteen 2030 saakka.

Selonteko toteaa kehitysyhteistyörahoituksen olevan luonteeltaan erityisen strateginen ja vaikuttavaa tapa saada aikaan kehitystä siellä, missä muuta rahoitusta ei ole. Mitä heikompaa kehitysyhteistyön rahoituksen taso on, sitä vaikeammaksi kestävän kehityksen maailman saavuttaminen muuttuu. Positiivista on lupaus kääntää kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen vuodesta 2014 saakka jatkunut suhteellisen rahoituosuuden lasku kasvuun. Kansalaisjärjestöjen merkitys kehitysyhteistyön tekijöinä tunnistetaan seloneteossa.

Ilmastokriisin ja monimuotoisuuskadon merkitys kehityspolitiikassa kasvaa

Neljän vuoden takaiseen selontekoon verrattuna Suomen kehityspolitiikassa tapahtuu muutos ilmasto- ja monimuotoisuuskysymysten huomioimisessa. Edellinen selonteko käsitteli ekologista kestävyyttä luonnonvarojen kestävän käytön näkökulmasta, mutta jatkossa ilmastonmuutoksen ja kehityksen suhde nähdään paljon entistä monipuolisemmin, ja sitä pidetään kriittisempänä kehitykselle. Luonnon monimuotoisuuskadon merkitys nousee selonteossa vahvasti kehityspolitiikan agendalle. Se on vahva lupaus siitä, että Suomi etsii ratkaisuja globaaliin biodiversiteettikatoon.

Pidämme tärkeänä, että kehittyvillä mailla on omistajuutta, vaikutusvaltaa, oma ääni ja talodellista tukea ekologisen kriisin selättämisessä. Selonteossa kehittyvät maat tunnistetaankin osaksi ratkaisua, eikä vain ilmastotyön kohteeksi. Ilmastonmuutos on edennyt jo niin pitkälle, että päästöjen vähentämisen ja muutoksiin sopeutumisen lisäksi tulisi kuitenkin puhua vahvemmin taloudellisista ja inhimillisistä menetyksistä, joita ilmastonmuutos kehittyville maille väistämättä aiheuttaa. Valitettavasti selonteko ei muuta kansainvälisen ilmastorahoituksen tilannetta, johon järjestöt ovat toivoneet läpinäkyvämpää seurantaa sekä parempaa johdonmukaisuutta.