Loppu silpomiselle: irti haitallisista käytännöistä

Jotta vahingolliset käytännöt muuttuisivat, riittävän monen ihmisen on uskottava, että monet muutkin ovat muutoksessa mukana, kirjoittaa Plan International Etiopian seksuaali- ja lisääntymisterveyden -ja oikeuksien asiantuntija Philipos Petros blogikirjoituksessaan.

Pienessä South Wollin kylässä Etiopiassa asuva Enatnesh, 14, on joutunut kokemaan sukuelinten silpomisen. Mutta kokemuksensa jälkeen hän on noussut vastustamaan tätä haitallista käytäntöä. Hän kuvailee itseään silpomisesta selviytyjäksi.

”Selviytyminen tarkoittaa vapautumista haitallisten käytäntöjen kahleista ja omien oikeuksieni puolustamista”, hän sanoo.

Nämä sanat ovat tärkeitä.

Etiopiassa jopa 65 prosenttia 15–49-vuotiaista tytöistä ja naisista on silvottu. Enatneshin tavoin monia nuoria tyttöjä uhkaa sukuelinten silpominen, erityisesti maan itäosissa Afarin ja Somalin alueilla. Vaikka Etiopian hallitus on kieltänyt silpomisen lailla, käytäntö jatkuu, koska silpomisen vastaiset toimet ja valvonnan toimeenpano eivät ole riittäviä.

Laki ei toimi niin kuin pitäisi, koska sen ja silpomisperinnettä ylläpitävien sosiaalisten normien välillä on ristiriita.

Taustalla seksuaalisuutta kontrolloivat sukupuolinormit

Sukuelinten silpominen tarkoittaa tytön ulkoisten sukupuolielinten osittaista tai täydellistä poistamista tai muuta vahingoittamista. Se on haitallinen perinne ja ihmisoikeusloukkaus, joka uhkaa tyttöjen terveyttä ja elämää. Silpominen on väkivallan muoto, joka voi pahimmillaan johtaa jopa kuolemaan. Toimenpide ei hyödytä tyttöjä millään tavalla vaan vahingoittaa heitä sitäkin enemmän.

Sukuelinten silpomisen seuraukset ovat vakavia, ja ne vaihtelevat fyysisestä kivusta, infektioista ja hedelmättömyydestä pitkäkestoisiin synnytyskomplikaatioihin. Sukuelinten silpominen tehdään tytöille yleensä alle 15 vuoden iässä.

Koska silpominen tehdään useimmiten ilman tytön suostumusta ja vastoin hänen tahtoaan, se on väkivaltaa.

Sukuelinten silpomisen taustalla ovat ensisijaisesti sukupuolinormit, joilla pyritään kontrolloimaan naisten seksuaalisuutta. Perheet mukautuvat yhteiskunnallisiin odotuksiin ja uskovat, että naisten sukuelinten silpominen parantaa tyttäriensä avioliittomahdollisuuksia.

Sukupuolinormit liittyvät usein esimerkiksi käsityksiin neitsyydestä ja siveydestä. Tämä pahentaa tilannetta entisestään ja vahvistaa haitallista kierrettä, joka uhkaa nuorten tyttöjen itsemääräämisoikeutta ja hyvinvointia, asettaa heille vääriä odotuksia ja rajoittaa ajatusta siitä, millaista käyttäytymistä pidetään tytöille sopivana.

Kaikkea tätä vahvistaa norminmukaisen käytöksen sosiaalinen palkitseminen tai toisaalta poikkeavasta käyttäytymisestä rankaiseminen esimerkiksi väkivallalla.

Lakimuutokset ovat tärkeitä silpomisen lopettamiseksi, mutta ratkaiseva rooli on kansalaisyhteiskunnalla. Se työskentelee ruohonjuuritasolla asenteiden muuttamiseksi yhteisöissä. Käytännön katkaiseminen edellyttää yhteisiä ponnisteluja, syvään juurtuneisiin sosiaalisiin normeihin puuttumista sekä avoimia keskusteluja yhteisöissä.

Jotta haitalliset perinteet kuten silpominen loppuisivat, riittävän monen ihmisen on uskottava, että tarpeeksi moni muukin on muutoksessa mukana. Haitallisten käytäntöjen haitat sekä niiden loppumisen hyödyt pitää tehdä ymmärrettäviksi. Ihmiset on saatava kiinnostumaan muutoksesta, jotta he haluavat olla siinä mukana. Vain näin voimme poistaa väärät oletukset siitä, mikä on oikea tapa toimia.

Seksuaalikasvatus muuttaa seuraavia sukupolvia

Me Planissa korostamme tasa-arvoa sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia edistävää työtä, jotta kaikkien ihmisten oikeus päättää omasta kehostaan ja sen koskemattomuudesta toteutuisi. Meidän kokemuksemme osoittaa, että työskentely vanhempien kanssa jo raskausaikana on merkittävää tietoisuuden lisäämiseksi silpomisen haitallisuudesta.

Lapsille ja nuorille suunnatulla seksuaalikasvatuksella puolestaan voimme edesauttaa asennemuutosta nuoremmissa sukupolvissa. Yhä useammat työssämme mukana olevat nuoret kertovat, että eivät aio antaa silpoa heidän omien lastensa sukuelimiä.

Tärkeä osa muutosta ovat myös keskustelut kaikkien yhteisön eri-ikäisten jäsenten, myös perinteisten ja uskonnollisten johtajien kanssa. Keskustelut muodostavat pohjan silpomisen lopettamiselle ja yhteiselle muutokselle, joka lähtee yhteisöistä itsestään.

Vaikka maailma muuttuu koko ajan paremmaksi, paljon on vielä tehtävää. Tilastojen mukaan tyttöjen sukuelinten silpomisen läpikäyneiden tyttöjen osuus on maailmanlaajuisesti vähentynyt kolmen viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta työ silpomisen lopettamiseksi ei ole lähellekään ohi. Vaikka silvottujen tyttöjen osuus vähenee, esimerkiksi Etiopian väestö kasvaa, mikä lisää niiden tyttöjen lukumäärää, joita sukuelinten silpominen edelleen uhkaa.

Me yhdessä voimme olla osa muutosta, joka johtaa sukuelinten silpomisen lopettamiseen kokonaan. Tietoisuuden lisääminen, avoin keskustelu, lakimuutokset ja konkreettiset toimet edesauttavat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden savuttamista, eli poistaa kaikki haitalliset käytännöt, kuten lapsiavioliitot ja sukuelinten silpominen, vuoteen 2030 mennessä.

Enatneshin ja hänen kaltaistensa tyttöjen määrätietoisuus maailman muuttamiseksi on tärkeä muistutus meille siitä, että meidän on pysyttävä sitkeinä, jotta voimme luoda turvallisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden kaikille.

Tehdään silpomisesta yhdessä loppu.