Ebolan opeilla koronapandemiaa vastaan

Kuusi vuotta sitten Länsi-Afrikassa puhjennut ebolaepidemia tappoi yli 11 300 ihmistä. Nyt maailma taistelee globaalia koronapandemiaa vastaan. Mitä ebola opetti meille epidemioista?

Sen jälkeen kun ensimmäinen koronatapaus raportoitiin Kiinassa vuoden 2019 lopussa, on covid-19:n seurauksena kuollut huomattavasti enemmän ihmisiä kuin koko ebolaepidemian aikana. Virus on myös levinnyt lähes koko maailmaan.

Maaliskuussa 2014, kun ebola alkoi levitä Länsi-Afrikassa, päällimmäisenä tunteena oli pelko. Saatavilla oli hyvin vähän tietoa siitä, miten etulinjassa työskentelevät hoivatyöntekijät suojataan tai miten ikäihmisiä, raskaana olevia naisia, lapsia tai muita haavoittuvia ihmisiä suojellaan. Media nosti esiin pahimmat uhkakuvat, ja paniikki kasvoi.

Avustusjärjestöt, kuten Plan International, keskittyivät aluksi työntekijöiden, perheiden ja kumppanijärjestöjen suojelemiseen sekä hygienian ja sanitaation vahvistamiseen. Kun kriisi kärjistyi, ymmärsimme, että meidän on päästävä yhteisöihin ja lisättävä tietoa parhaista hygieniakäytännöistä, erityisesti käsienpesusta ja eristyksestä.

Ebolan kuolleisuusluku oli korkea, huomattavasti korkeampi kuin covid-19:n. Siksi ennaltaehkäisy oli tärkein alkuvaiheen toimi. Planin työssä yhteistyö paikallisviranomaisten ja kumppanijärjestöjen kanssa oli avainasemassa. Plan International tuki terveysviranomaisia, joilla oli hyvin vähän resursseja toiminta-alueillamme. Tarjosimme varoja ebolan nujertamisen kannalta tärkeisiin toimiin: terveystoimista tiedottamiseen, terveyskeskusten infrastruktuuriin, nesteytystarvikkeisiin sekä veden ja ruoan hankkimiseen eristyksessä oleville ja hoivahenkilöstölle. Perustimme käsienpesupaikkoja paikallisille toreille ja kouluihin sekä muihin paikkoihin, joihin ihmiset kerääntyivät.

Seuraavaksi perustimme yhteisöihin hoivakeskuksia. Niiden tavoitteena oli varmistaa, etteivät ebolaan sairastuneet täyttäneet tavallisia terveyskeskuksia ja asettaneet muita vaaraan. Keskukset oli eristettävä. Samalla niiden oli oltava turvallisia paikkoja, joissa hoivahenkilöstö pystyi luokittelemaan sairastuneita hoidon kiireellisyyden mukaan sekä testaamaan ja hoitamaan potilaita.

Plan tuki myös kriisin koettelemia lapsia. Moni menetti vanhempansa, moni taas leimautui, koska jollain perheenjäsenellä oli ebola. Lapsille epidemia oli traumatisoivaa aikaa. He näkivät rakkaittensa kuolevan ja joutuivat eristyksiin ilman tarvitsemaansa tukea ja suojelua. He olivat poissa koulusta, ja monilla ei ollut riittävästi ruokaa tai ylipäätään normaalia arkea, jota he olisivat tarvinneet tunteakseen olonsa turvalliseksi. Tarjosimme lapsille ruokaa, hoitoa ja turvallisen tilan sekä pyrimme yhdistämään lapset perheeseensä tai löytämään heille muun huoltajan, kun kriisi paheni.

Ebola vaatii erilaista hoitoa kuin covid-19. Mutta yksi asia yhdistää niitä: hygienia. Viestintä yhteisöissä on ensisijaisen tärkeää, ja se keskittyy käsienpesuun. Yksinkertaiselta kuulostava toimi ei ole käytännössä aivan mutkaton: ihmisiä on muistutettava käyttämään paperipyyhkeitä kankaisten sijaan ja sulkemaan hana käsivarrella käden sijaan. Tauteja yhdistää myös se, että on tärkeää eristää itsensä välittömästi, jos oireet alkavat.

Ebolaepidemian aikana yksi suurimmista haasteista perheille oli juuri eristys. Pahiten ebolasta kärsineissä maissa, Sierra Leonessa, Guineassa ja Liberiassa, eristyksellä on aina vakavat taloudelliset seuraamukset. Vauraissa länsimaissa hallitukset lupaavat nyt tukipaketteja koronaviruksen kolhimille yrityksille, mutta Länsi-Afrikassa näin ei ollut ebolan aikaan. Ihmisten elinkeino oli täysin riippuvainen siitä, pääsivätkö he toreille myymään tuotteitaan. Jos torit yhtäkkiä sulkeutuivat, korvaavia turvaverkkoja ei ollut.

Virus vaikutti terveyteen muillakin tavoin. Malaria on yksi suurimmista tappajista Afrikassa. Ebolan aikana ihmiset yrittivät hoitaa itseään kotona tai eivät saaneet hoitoa lainkaan. Kriisi osui pahiten tyttöihin ja nuoriin naisiin, kun resursseja ohjattiin muualle rutiinihoidoista, kuten raskauksista ja seksuaaliterveydestä. Taloudelliseen ahdinkoon joutuneissa perheissä tyttöjen riski joutua varhaisiin tai pakotettuihin avioliittoihin kasvoi. Kodeissa tapahtuvan seksuaalisen ja sukupuolittuneen väkivallan riski kasvoi. Epidemian aikana tytöt joutuivat myös aiempaa useammin myymään seksiä selvitäkseen kriisistä.

Covid-19 tulee vaikuttamaan yhteiskuntiin itse virusta paljon laajemmin. Meidän on tunnistettava, että naiset ja tytöt kärsivät katastrofeissa eniten. He kantavat suurimman taakan pandemian jälkivaikutuksista. Heikennykset ennestään hauraassa terveydenhuollossa, yhteisöjen toimintakyvyssä sekä perustarpeiden, kuten ruoan saannissa, tulevat vaikuttamaan tuhoisasti. Olemme nähneet tämän jo ebolaepidemian aikana. Yhteisöt tarvitsevat nyt konkreettista tukea. Ilman turvaverkkoja olevat perheet tarvitsevat käteissiirtoja ja erilaisia hyötytarvikkeita.

Opimme ebolakriisistä, kuinka tärkeää on huolehtia etäisyyden pitämisestä, kuumeen mittaamisesta sekä perusteellisesta käsienpesusta. Ymmärsimme, että jakelupisteitä on lisättävä, jotta sosiaalinen eristys ylipäätään olisi mahdollista. Pakolaisleireissä on erityisen tarkkaan suunniteltava, kuinka perheet, joissa sosiaalinen eristäytyminen on mahdotonta, voivat silti huolehtia hygieniasta. Se vaatii sanitaation parantamista. Kaikki tämä vaatii valtavasti koordinointia paikallisviranomaisten ja muiden kumppaneiden kanssa.

Plan International, kuten monet muut avustusjärjestöt, vastaa koronapandemiaan lisäämällä yleistä tietoisuutta, parantamalla hygieniaa ja tukemalla terveysinfrastruktuuria. Lisäämme tietoa tyttöihin kohdistuvista riskeistä ja vaikutamme strategioihin, joilla niihin vastataan. Luomme nuorille naisille mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin ja sopeutamme olemassa olevia kehitysyhteistyöohjelmiamme tukeaksemme parhaalla tavalla koronapandemian koettelemia tyttöjä ja nuoria naisia.

YK on julkistanut kahden miljardin dollarin humanitaarisen avun koronapandemiaan vastaamiseksi. Jotkut valtiot, kuten Norja ja Kanada, ovat jo luvanneet lisätä apuaan kehittyville maille. Muiden maiden on seurattava perässä. Mutta tämäkään ei riitä. Jos haluamme voittaa covid-19:n, tarvitsemme maailmanlaajuista solidaarisuutta.

Virus ei kunnioita valtioiden rajoja. Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat tämän hetken epidemiakeskuksia. Hallitukset ja rahoittajat ovat ymmärrettävästi keskittyneitä selättämään viruksen omassa maassaan. Olemme kuitenkin nähneet, kuinka nopeasti tilanne kärjistyy, ja niin kauan kuin covid-19 jyllää jossain päin maailmaa, kukaan meistä ei ole turvassa. Viruksen leviämisen ehkäiseminen köyhissä valtioissa, joissa on heikko terveydenhoitojärjestelmä, on äärimmäisen tärkeää. Jos covid-19 kärjistyy globaalissa etelässä, seuraukset ovat tuhoisat.