Tuhannet lapset tarvitsevat ruoka-apua Mosambikissa

Pitkittynyt kuivuus ja epäonnistuneet sadot ovat lisänneet ruoka-avun tarvetta. Myös koronapandemia lisäsi ruoka-avun tarvetta, kun kouluruokailu jouduttiin lopettamaan koulujen sulkeuduttua. 

Mosambikissa Inhambanen maakunnassa Pandan alueella ei ole satanut kunnolla yli kahteen vuoteen. Pitkään jatkunut kuivuus on polttanut pellot karrelle, ja niukat vesivarat on jaettava karjan, ihmisten ja sadon kesken.

Mosambikissa aliravitsemus on laajalle levinnyttä ja koskettaa lähes puolta alle viisivuotiaista lapsista. Mosambikia aika ajoin koettelevat tulvat, hirmumyrskyt ja kuivuudet tekevät maasta haavoittuvan. 

Nyt koronapandemia vaikeuttaa tilannetta entisestään. Aiemmin monet lapset saivat päivittäin yhden ravitsevan aterian koulussa, mutta kouluruokailu on nyt katkolla, sillä koronapandemia pakotti sulkemaan koulut.
   

13-vuotias Cloidia huolehtii kotitöistä 

13-vuotias Cloidia asuu kuivuuden koettelemassa pikkukaupungissa. Hänellä on kolme pikkuveljeä, joista hän joutuu huolehtimaan kotitöiden ohessa äidin ollessa töissä. Cloidia joutuu kävelemään joka päivä jopa kolme tuntia auringonpaahteessa 25 litran vesiastia päänsä päällä. 

– Kun koulut suljettiin, äitini aloitti työt kotiapulaisena kaukana kotoa, jotta hän pystyy ostamaan meille ruokaa, Cloidia kertoo. 

– Hänen poissa ollessaan minä teen kaikki kotityöt yksin, koska veljeni ovat liian pieniä ja isoäitini, joka asuu kanssamme, on liian vanha eikä enää jaksa. Nyt kun en saa kouluruokaa, minun on vaikea saada mitään tehdyksi, koska minulla on aina nälkä. Joudun heräämään aamuvarhaisella, jotta ehdin siivota, käydä vedenhakureissulla kaukana ja kylvettää veljeni, Cloidia kertoo.
 

Yksinhuoltajaäidit eivät selviä kriisistä yksin

Kuivuuden kaltaisista kriiseistä selviytyminen on vaikeaa köyhissä yhteisöissä, joissa äiti on yksinhuoltajana ja rahallista tukea ei ole saatavilla. Naiset ovat usein joutuneet lopettamaan koulun kesken, eikä heillä ole pysyvää työpaikkaa. Kriisitilanteet koettelevat raskaasti tällaisia kotitalouksia ja vaikuttavat erityisesti tyttöihin, joiden vastuulla on yleensä perheen ruokkiminen ja vedenhaku. 

– Meillä ei ole riittävästi rahaa ruokaostoksiin, koska ruoan hinta on koronaviruksen vuoksi noussut. Syön kerran päivässä illalla, kun äiti tulee töistä. Kun koulut olivat auki, söin kahdesti päivässä, koska koulussa tarjottiin puuroa, joka piti kylläisenä äidin kotiintuloon asti. Kunpa koulut avaisivat taas ovensa, jotta minä ja veljeni saisimme syödäksemme aamuisin, Cloidia sanoo. 
 

Yli 5000 lasta sai kouluruoan Planin kautta

Hätäapuohjelmamme kautta yli 5000 lasta sai kouluaterian 27 alakoulussa Pandan alueella. Koulujen sulkeuduttua jouduimme kuitenkin keskeyttämään kouluruokahankkeen, ja lapset ovat joutuneet pärjäämään ilman kouluruokaa jo puoli vuotta. 

Tukeaksemme lapsia jaamme koulujen käyttöön normaalisti menevää soijajauhoa perheille, joiden kouluikäiset lapset saivat aiemmin kouluruokaa. Jauho on tilapäisapua perheiden odottaessa seuraavaa satoa. Nyt kriisin odotetaan kuitenkin jatkuvan ensi vuoteen. 

Kolmen lapsen äiti Arlette, 25, on kiitollinen tuesta. 

– Minulla on kotona monta lasta, mutta saamastani jauhosta on apua, sillä näin lapset saavat syödäkseen muutakin kuin maniokia. He saavat ainakin vaihtelua ruokavalioonsa ja kaksi ateriaa päivässä yhden sijaan. Toivon, että saisimme tulevaisuudessa enemmän apua Planin kaltaisilta järjestöiltä, koska täällä ei ole satanut kahteen vuoteen ja kuivuus jatkuu todennäköisesti vielä kuukausia, hän lisää.

Arletten kanssa samassa taloudessa asuu 11 henkilöä, joista kahdeksan on alle kymmenenvuotiaita lapsia. Useimmat heistä saivat aiemmin tarjoamamme lounaan koulussa. Nykyisin ruokavalio koostuu pelkästään maniokista, ja Arlette on huolissaan pitkittyneen kuivuuden vaikutuksista lastensa terveyteen.

– Lapset syövät ainoastaan maniokia, joka ei kasvanut kunnolla kuivuuden takia. Useimmiten he syövät vain kerran päivässä, koska maniokia ei ole enää paljon jäljellä. Jos kuivuus jatkuu ja koulut pysyvät kiinni, lapset sairastuvat, koska heillä ei ole enää ruokaa. Ennen koronavirusta lapset saivat syödäkseen koulussa, joten he kävivät siellä joka päivä. Koska Pandassa ei saada sateita, mikään ei enää kasva, eikä minulla ole mitään, millä ruokkisin lapseni, neljättä lastaan odottava Arlette sanoo.