Artikkelit, 24.1.2024

”Silpominen on muisto, joka ei häviä”

Tyttö seisoo poispäin kamerasta pakolaisleirin rakennusten keskellä Somaliassa.

Sukuelinten silpomisen kokeneet somalialaistytöt jakavat tietoa perinteen haitallisista vaikutuksista ja tekevät kaikkensa silpomisen lopettamiseksi. He ovat jo saaneet aikaan isoja asennemuutoksia yhteisöissään.

Hani*, 17, kävelee vaatimattomien majojen muodostamassa kylässä pölyisellä pakolaisleirillä. Auringon haalistamat kankaat on sidottu naruilla aaltopelleistä, pressuista ja pahveista kyhättyjen kotien päälle. Hani on muuttanut perheensä kanssa pakolaisleirille Somaliassa jatkuvan konfliktin ja kuivuuden vuoksi.

Hani oli kahdeksanvuotias, kun hänen sukuelimensä silvottiin. Hän muistaa päivän hyvin.

”Oli muitakin tyttöjä, joiden sukuelimet silvottiin samana päivänä. Kun kuulin heidän huutavan ja itkevän, olin kauhuissani ja juoksin pois. Yritin paeta kolme kertaa, mutta jäin aina kiinni. Lopulta minut silvottiin.”

Hani on huolissaan tulevaisuudestaan, koska hän joutui jättämään koulunsa kesken viidennellä luokalla.

”Koulu on kaukana, eikä meillä ole varaa maksaa kyydistä. Jos pakolaisleirillä olisi koulu, menisin varmasti sinne. Tulen surulliseksi, kun näen ikäisteni tyttöjen käyvän koulua”, Hani kertoo.

”Pelkään tulevaisuuteni puolesta, sillä jos ei ole koulutusta, ei voi tehdä mitään itsenäisesti. Koulutus on iso osa elämää. En näe tulevaisuutta ilman koulutusta, koska sen avulla voi tehdä töitä ja mitä tahansa.”

Hani oli kahdeksanvuotias, kun hänen sukuelimensä silvottiin. Hän muistaa päivän hyvin.

Siskot säästyivät silpomiselta

Somaliassa 98 prosenttia 15–49-vuotiaista tytöistä ja naisista on kokenut sukuelinten silpomisen. Se on edelleen syvään juurtunut sosiaalinen normi ja yleisesti hyväksytty väkivallan muoto, vaikka sillä on tytöille ja naisille tuhoisia terveysvaikutuksia, kuten kipua, verenvuotoa, pysyvä vammautuminen ja jopa kuolema.

Koronapandemian aikana tyttöjen turvattomat silpomiset lisääntyivät entisestään myös Somaliassa. Perinteisesti perheet ovat ajoittaneet silpomisen kaupungeissa koulujen loma-aikoihin ja maaseudulla sadekauteen, jolloin tytöillä on aikaa toipua kivuliaasta leikkauksesta. Pandemian aiheuttama poikkeustila nähtiin monessa perheessä sopivana hetkenä silpomiselle.

Sukuelinten silpominen loukkaa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia. Toimenpiteen taustalla on monenlaisia syitä. Sitä pidetään tyttöjen siirtymäriittinä naiseuteen. Jotkut taas pitävät sitä keinona tukahduttaa naisten seksuaalisuus. Monissa yhteisöissä tyttöjen sukuelinten silpomista harjoitetaan siinä uskossa, että sillä varmistetaan tytön tuleva avioliitto tai perheen kunnia. Jotkut yhdistävät sen uskonnollisiin syihin, vaikka mikään uskonnollinen periaate ei edellytä silpomista.

”Olin toimenpiteen jälkeen niin kipeä, etten pystynyt istumaan. Jouduin makaamaan kymmenen päivää. Haluaisin päästä irti muistosta, mutta en voi unohtaa sitä. Silpominen on kamala asia ja se on lopetettava”, Hani sanoo.

Kun perheessä tuli aika silpoa Hanin pikkusiskot, Hani rukoili äitiään luopumaan perinteestä.

”Kerroin, etten voi unohtaa kipua. Ensin äiti kieltäytyi kuuntelemasta, mutta sitten hän ymmärsi asian, eikä siskojeni tarvinnut kokea silpomista.”

Marwa ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa lukea tai kirjoittaa.

”Teen kaikkeni silpomisen estämiseksi”

Aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta, kun 14-vuotias Marwa* kävelee sandaalit jalassaan pakolaisleirillä. Pieni tuulenvire ei juurikaan vilvoita. Elämä on tällä hetkellä pysähtynyt tänne. Marwa ei ole koskaan käynyt koulua eikä osaa lukea tai kirjoittaa.

Marwa joutui silvotuksi 11-vuotiaana, ja päällimmäisenä muistona on sietämätön kipu. Hän puristaa itseään kädestä muistellessaan asiaa.

”Sinä aamuna olin äitini ja perinteisen silpojan kanssa. He olivat kertoneet minulle toimenpiteestä aiemmin, joten tiesin, että se olisi kivuliasta. Mutta se ei tapahtunut minun tahdostani. Ajattelin vain, että minun täytyy käydä tämä läpi. Kipu ylitti kaiken, mitä osasin kuvitella”, hän sanoo.

Marwan äiti kertoi, että silpominen on osa jokaisen tytön elämää. Hän piti sitä välttämättömänä toimenpiteenä syntien poistamiseksi.

”Olin äärimmäisen kivun takia vuodepotilaana neljä päivää. Jokainen ruumiinosani oli kipeä. Parannuin, mutta muisto ei katoa koskaan”, Marwa kertoo.

”Sukuelinten silpominen on tytöille haitallista ja se on lopetettava. Jos saan joskus tyttären, en koskaan salli hänen silpomistaan. Silpominen ei kuulu uskontoomme eikä Jumala salli sitä. Aion tehdä kaikkeni estääkseni pikkusiskoni silpomisen. En usko, että vanhempani kuuntelevat, mutta teen kaiken voitavani.”

Barwaaqe on vakuuttunut siitä, että jos hänellä joskus on tyttäriä, hän ei pakota heitä silvottaviksi.

Silpominen jätti traumat

19-vuotias Barwaaqe lakaisee rutikuivana pöllyävää hiekkaa aaltopelleistä rakennetun kotinsa edustalla. Hän asuu pakolaisleirillä vanhempiensa ja yhdeksän sisaruksensa kanssa. Barwaaqe on leirillä yksi niistä harvoista onnekkaista, jotka voivat käydä koulua. Vaikka hänellä on kolmen tunnin tuktuk-matka kouluun, hän on toiveikas sen suhteen, että voi käydä lukion loppuun.

”Haluan saavuttaa tavoitteeni ja menestyä koulussa, jotta voin tukea vanhempiani. Haluan olla itsenäinen. Kun valmistun koulusta, haluan työskennellä terveydenhuollossa, esimerkiksi lääkärinä tai kätilönä. Haluan auttaa tyttöjä ja naisia, joilla on terveysongelmia.”

Somaliassa yhä useammat tytöt ovat keskeyttäneet koulunkäyntinsä kuivuuden aiheuttaman kriisin takia. Tämä lisää sukuelinten silpomisen ja varhaisten avioliittojen riskiä.

”Somalian naisilla on monia terveyshaasteita. Suurin osa tytöistä on kokenut silpomisen, ja sillä on hyvin kielteisiä vaikutuksia. Myös toistuvat kuivuudet aiheuttavat sairauksia ja aliravitsemusta.”

Barwaaqe kertoo, että sukuelinten silpominen aiheutti hänelle traumoja, kuten monelle muullekin tytölle.

”En koskaan unohda sitä kamalaa päivää. Muistan voimakkaan pelon. Juoksin ja itkin. Olin yhdeksänvuotias, eikä minulla ei ollut aavistustakaan, mitä silpominen oli. Muistan, miten myös äitini oli peloissaan. Aina kun muistelen tuota päivää, ajattelen, että silpojani tekivät minulle pahaa.”

Barwaaqe on vakuuttunut siitä, että jos hänellä joskus on tyttäriä, hän ei pakota heitä silvottaviksi.

”Silpomisen takia minulla on epäsäännölliset kuukautiset. Myös siskoni on joutunut kokemaan silpomisen. Kun meidät silvottiin, äitini ei ymmärtänyt seurauksia. Nyt hän on kuitenkin tietoinen niistä eikä hän silponut nuorempia sisariamme. Haluan lisätä tietoa, jotta tyttöjen silpominen voitaisiin lopettaa kokonaan.”

Tieto edistää muutosta

Plan International työskentelee yhdessä Somalimaan tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen verkoston (NAFIS) kanssa. Plan ja verkosto jakavat yhteisöille tietoa silpomisesta ja sen haitallisista seurauksista. Koulutuksissa kerrotaan lastensuojelusta, silpomisesta ja tyttöihin kohdistuvista muista riskeistä, kuten varhaisista avioliitoista ja teiniraskauksista.

Hani kertoo, että näkee jo asennemuutoksen tapahtuvan yhteisössään.

”Mitä enemmän ihmiset tietävät, sitä enemmän he muuttuvat, ja lopulta sukuelinten silpominen lopetetaan. Silpominen on kauhea asia. Kehotan kaikkia äitejä luopumaan perinteestä tytärtensä takia.”

*Nimet on muutettu lastensuojelullisista syistä.

Loppu silpomiselle. Nyt.  

Joka vuosi jopa yli 4 miljoonaa tyttöä uhkaa sukuelinten silpominen. Silpominen on haitallinen perinne, joka uhkaa tyttöjen terveyttä ja elämää. Sen lopettaminen on kuitenkin mahdollista.

Kansainvälistä tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista päivää vietetään 6. helmikuuta. Planin tyttösponssina sinä olet osa muutosta ja puolustat tyttöjen oikeutta väkivallattomaan elämään. Kuukausilahjoituksellasi lisäämme tietoa silpomisen haitoista ja tyttöjen oikeuksista, tuemme yhteisöjä muutoksessa ja edistämme tyttöjen vaikutusmahdollisuuksia.

Auta lopettamaan silpominen. Tule tyttösponssiksi alk. 10 € / kk >

Siniseen pukeutuneen henkilön kädet ristittynä selän taakse.
Siniseen pukeutuneen henkilön kädet ristittynä selän taakse.
Sierraleonelainen tyttö seisoo kädet puuskassa ja katsoo kohti kameraa.