”Jonain päivänä minä olen uhri”

Tuore raporttimme valottaa tyttöjen päivittäin kohtamaa seksuaalista häirintää ja turvattomuutta. Pyysimme Madridissa, Delhissä, Kampalassa, Limassa ja Sydneyssä asuvia tyttöjä kertomaan, miten turvalliseksi he kokevat kaupunkinsa.

Ensimmäistä kertaa historiassa kaupungeissa asuu enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Kaupungit tarjoavat mahdollisuuksia mutta myös esteitä – etenkin tytöille ja nuorille naisille. Väkivallan ja seksuaalisen häirinnän uhan takia nuoret naiset ympäri maailmaa pelkäävät poistua kotoa.

Moni kaupungissa asuva nuori nainen haluaa kouluttautua ja osallistua poliittiseen elämään. Niiden tavoittelulla on kuitenkin hintansa. Elämä kaupungissa tarkoittaa tytöille ja nuorille naisille mahdollisuuksien ohella myös pelkoa joutua ahdistelun tai väkivallan uhriksi. Näin kertoo Plan Internationalin teettämä tuore tutkimus Turvaton kaupungissa (Unsafe in the City – The Everyday Experiences of Girls and Young Women).

Tutkimuksen aikana tuhannet tytöt ja naiset kertoivat kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta ensimmäistä kertaa. Raportti tarjoaa ennennäkemättömän kurkistuksen tyttöjen elämään viidessä hyvin erilaisessa kaupungissa: Delhissä, Kampalassa, Limassa, Madridissa ja Sydneyssä.
 

Pelko saa tytöt välttämään tiettyjä alueita

Tytöt paljastavat elävänsä jatkuvassa seksuaalisen häirinnän ja väkivallan pelossa. Jokaisessa viidessä kaupungissa, kuten muuallakin maailmassa, tytöt kohtaavat yhä vaikeuksia liikkuessaan julkisilla paikoilla. Sen sijaan miehille ja pojille vapaus liikkua on itsestäänselvyys.

Esimerkiksi Delhissä reilut 160 naista tuhannesta on joutunut rikoksen uhriksi. Ugandassa 22 prosenttia 15–49-vuotiaista naisista on kokenut seksuaalista väkivaltaa jossain muodossa, ja vuosittain yli miljoona naista ympäri maata altistuu seksuaaliselle väkivallalle.

Ugandan pääkaupungissa Kampalassa asuva 19-vuotias yksinhuoltajaäiti Sharon kertoo, että jatkuvat väkivaltaisuudet aiheuttavat turvattomuutta.

– Työskentelen myöhään illalla ja ajattelen, että jonain päivänä minä olen se uhri.

Erään tutkimuksen mukaan julkisesta tilasta 80 prosenttia on miesten käytössä. Tyttöjen kertoman mukaan ulkona liikkuminen on pelottavaa pimeän tullen, mutta uhka ei häviä päivänvalossakaan.

Pelko saa tytöt välttämään pahoja alueita. Se rajoittaa heidän vapauttaan ja pahimmillaan saa heidät keskeyttämään opintonsa tai päättämään työsuhteensa.

Yhdessäkään tutkimuksessa mukana olleista viidestä kaupungista nuoret naiset eivät kokeneet elämäänsä turvalliseksi.

– Vääryydet ovat usein niin yleisiä, että ne koetaan jo lähes normaaleiksi tavoiksi. Meille tutkimuksessa ei ole mitään uutta. Tulokset eivät olekaan tärkeimpiä meille, vaan maailmalle, jotta ihmiset näkisivät, miten turvattomaksi tunnemme olomme. Vihdoinkin se on kirjoitettu ylös, kertoi 21-vuotias nuori tutkimusta tekeville Madridissa.

Tytöiltä odotetaan sietämistä

Silminnäkijät eivät useinkaan puutu tyttöjen kohteluun, kuten eivät välttämättä edes viranomaiset.

– Tuntuu siltä, ettei kukaan kuuntele tyttöjä tai välitä heidän ongelmistaan. Heidän odotetaan vain sietävän loputtomasti sanomatta sanaakaan. Se tekee minut vihaiseksi ja turhautuneeksi. En halua tuntea oloani voimattomaksi. En halua hyväksyä tätä vain siksi, että olen tyttö, sanoo Delhissä asuva 17-vuotias Shilpa.

Tytöt syyttävät usein seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä itseään, ja perheet pelkäävät heihin kohdistuvaa häpeää. Sen vuoksi tytöt päätyvät usein muuttamaan tapojaan.

– Usein tytöt sysätään varhaisiin avioliittoihin silloin, kun heidän pitäisi olla opiskelemassa yliopistossa. Tyttöjen on mietittävä turvallisuuttaan kaiken aikaa, Shilpa sanoo.
 

Häirinnän kulttuuri voi muuttua

Miten tyttöjen oloja kaupungissa voisi kohentaa? Tutkimuksessa nousi esille kolme keskeistä seikkaa: on olennaista muuttaa miesten ja poikien käytöstä, lisätä tyttöjen osallistumista päätöksentekoon ja vahvistaa seksuaalista hyväksikäyttöä vastustavia lakeja ja politiikkaa.

Moni tyttö kertoi pelkojen taustalla olevan poikien ja miesten käytöksen. Jotkut tiesivät ystävänsä joutuneen raiskatuksi, ja epämiellyttävät kommentit, huutelu ja häirintä olivat arkipäivää useille.

Häirinnän kulttuuri voi muuttua, jos miehet ja pojat oppivat kiinnittämään huomiota seksistiseen käytökseen ja ymmärtävät kunnioittaa tyttöjä yhtä arvokkaina kuin itseään.

Häirinnän ei kuulu olla osa arkea. Huomio kiinnittyy vääristyneeseen kulttuuriin silloin kun aihe pääsee keskusteluun kotona ja koulussa, mutta myös julkisesti. Muutoksessa tarvitaan tyttöjen apua ja osallisuutta. Tytöillä on halua vaikuttaa, mutta harvoin mahdollisuuksia tulla kuulluiksi.

– Minä haluan asianajajaksi, jotta voin taistella niiden tyttöjen puolesta, joita kukaan ei puolusta. Haluan edustaa tyttöjä, jotka ovat joutuneet yhteiskunnan syrjimiksi ja vahingoittamiksi, ja mikä tärkeintä, vaikuttaa siihen, miten miehet kohtelevat tyttöjä ja naisia. Tämän täytyy loppua, Delhissä asuva 17-vuotias Shilpa kertoo.

Tutustu raporttiin