Jos tytöiltä puuttuu tietoa seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, heidän elämänsä voi kääntyä hallitsemattomaan suuntaan. Niin kävi ruandalaiselle Jeanettelle, joka lopetti koulunkäynnin 14-vuotiaana.

Jeanette sai ensimmäisen lapsensa 16-vuotiaana, pian koulutiensä katkeamisen jälkeen.

”En silloin tiennyt esimerkiksi kondomeista ja ehkäisystä tai oman kehoni muuttumisesta mitään”, nyt 20-vuotias Jeanette kertoo.

Hän harmittelee koulun keskeyttämistä. Tulot ovat nyt satunnaisten pyykkäystöiden varassa, ja lastensa lisäksi Jeanette elättää näkövammaisen äitinsä.

Kun Jeanettella oli enemmän säästöjä, hän osti viljelijöiltä banaaneja ja myi niitä eteenpäin. Siten hän hankki tarpeeksi raha ostaakseen lapsilleen ruokaa. Rahaa ei kuitenkaan jäänyt säästöön.

Teiniraskaudet vaaraksi tytöille

”Jos voisin olla uudestaan 16-vuotias ja tietäisin saman kuin nyt, en koskaan lopettaisi koulunkäyntiä, harrastaisi suojaamatonta seksiä ja tekisi muita huonoja ratkaisuja, jotka silloin tein”, Jeanette sanoo.

Teiniraskaudet ovat yleisiä Jeanetten kotiseudulla Bugaseran alueella ja koko Ruandassa. Jeanetten tavoin moni teini-iässä äidiksi tullut tyttö menettää mahdollisuutensa käydä koulunsa loppuun ja hankkia myöhemmin itselleen kunnollisen ammatin ja toimeentulon.

Hyvin nuorena koettu raskaus ja synnytys ovat terveysriskejä. Äitiyskuolleisuus on 15–19-vuotiaiden tyttöjen yleisimpiä kuolinsyitä kehittyvissä maissa, myös Ruandassa.

”Nyt pystyn auttamaan muita tyttöjä tekemään parempia päätöksiä”

Jeanette on jo neljän lapsen äiti. Talousvaikeuksistaan huolimatta hän on toiveikas tulevaisuuden suhteen ja haaveilee oman yrityksen perustamisesta.

Hän on päässyt mukaan Bugaseran alueen koulupudokkaille tarkoitettuun nuorten kerhoon, jota Plan tukee.

”Olen oppinut, että jokaisella tytöllä on tulevaisuus ja mahdollisuus tehdä parempia valintoja riippumatta siitä, onko hänellä lapsia vai ei.“

Jeanette haluaa kertoa oman tarinansa auttaakseen nuorempia tyttöjä.

”Kerron heille, ettei kannata kiirehtiä asioita vaan olla kärsivällinen, vaikka olisi köyhä. Nykyisin tytöt jopa tulevat luokseni kysymään neuvoja. En häpeä sitä, mitä olen kokenut ja olen onnellinen siitä, että pystyn auttamaan muita tyttöjä tekemään parempia päätöksiä.”