Huomenna on paremmin

Tulevaisuus riippuu siitä, miten pienimpiä kohdellaan, bloggaaja Satu Rämö ajatteli tavattuaan Plan-kummilapsensa Immaculaten. Kummimatka Ugandaan näytti pitkäjänteisen avustustyön tärkeyden.

Maisema oli hetken aikaa vaaleanoranssi. Pari tuntia sitten nousseen auringon valo siivilöityi ohuen pilviharson läpi. Auringonsäteet osuivat kuoppaisella tiellä oleviin vesilätäköihin, ja valo sai punertavanruskean, märän maan kimaltelemaan. Auton ikkunasta avautui satukirjamaisema.

Olimme ajaneet Ugandan Planin nelivetojeepillä jo toista tuntia, ja matkaa oli jäljellä vielä ainakin reilu tunti. Tie oli kuoppainen, mutkainen ja hidaskulkuinen. Olimme pääväylällä Kamulin alueelle eteläiseen Ugandaan.

Maaliskuun alussa minä ja bloggajakollegani Hanne Kettunen ja Laura Satamo olimme Plan International Suomen henkilökunnan kanssa kenttämatkalla Ugandassa. Matkamme tarkoituksena oli tutustua Planin toimintaan alueella, tehdä hyväntekeväisyystyötä ja tavata kummilapsiamme. Meillä kolmella kaveruksella on ollut jo jonkin aikaa kummilapset saman alueen kylissä. Nyt olimme menossa tapaamaan minun kummilastani.

Plan on toiminut Ugandassa pitkään. Järjestön työ maassa alkoi 1990-luvulla, kun se ryhtyi auttamaan maan sissisodassa kärsiviä lapsia. Yli kahdenkymmenen vuoden aikana Plan on auttanut Ugandassa jo viittä miljoonaa lasta – siis melkein yhden kokonaisen Suomen verran. 
 

Kahden maailman kohtaaminen

Lopulta kuoppainen matkamme tuli tiensä päähän. Planin vaaleanpunainen lava-auto ajoi hitaasti pienen savimajan eteen ja pysähtyi. Olimme perillä.

Pihalla laidunsi yksi äänekäs, liekaan sidottu vuohi ja yksi lehmä. Muutama vilkas kana säntäili savimajan edustalla siementen perässä. Pienen ja ikkunattoman talon sisältä astui pihamaalle siniseen, resuiseen mekkoon pukeutunut tyttö ja hänen iäkkäät isovanhempansa.

Siinä hän oli, yhdeksänvuotias kummilapseni Immaculate. Katselimme toisiamme pihan poikki vienosti hymyillen, eikä meistä kumpikaan rynnännyt heti halaamaan. Hän luultavasti katseli ihmeissään minun puuvillakassiani, värikkäitä kenkiäni ja otsalle nostettuja aurinkolasejani. Minä taas katselin perhettä ja pyyhin katseellani heidän kotipihaansa. Halusin tietää, millainen koti heillä on, mutten halunnut tungetella ja tuijottaa liian pitkään.

Kummilapseni isoisä viittoi vieraat istumaan pihalle kyhätylle kapealle penkille. Mukana oleva Planin työntekijä toimi keskustelumme tulkkina.

Näytin perheelle valokuvia omasta perheestäni. Kerroin Suomen kylmästä talvesta. Kerroin siitä, kuinka meillä päin puutarhassa ei kasva mangoja, banaaneja tai edes appelsiineja.

– Mistä ihmeestä te sitten saatte ruokaa? Immaculaten isoisä kysyi.

Niinpä me aloimme vertailla arjen pieniä asioita. Kerroin ruokakaupoista, lyhyestä kesästä ja siitä, kuinka talvella pitää ulos mennessä pukeutua lämpimästi, ettei tule kylmä. Perhe kertoi meille arkipäivästään, puutarhastaan ja Planin rakentamasta kaivosta, josta koko kylä saa nykyään juomavettä.
 

Haaveena sairaanhoitajan ammatti

Miksi sinä haluaisit tulla isona, kysyin penkillä hiljaa istuvalta kummitytöltäni. Tyttö loi ujostellen katseen käsiinsä ja vastasi hyvin hiljaa:

– Sairaanhoitajaksi. Minä haluaisin sairaanhoitajaksi.

– Se on oikein hyvä ammatti. Sairaanhoitajilla on aina töitä, ja sinusta tulisi varmasti oikein hyvä sairaanhoitaja, vastasin rohkaisevasti.

Immaculaten kasvoille nousi iloinen hymy.

Kummitytölläni ei ole arjessaan kovin montaa ihmistä, jotka ehtisivät keskittyä juuri häneen. Isovanhemmat tekevät paljon töitä pellolla ja kotona. Koulussa on kaksituhatta oppilasta, mutta vain kourallinen opettajia.

Kannustaako kukaan Immaculatea säännöllisesti kertomalla, että sinusta voi tulla ihan mitä vain, jos vain saamme pidettyä sinut koulussa? Että sinusta voi tulla sairaanhoitaja, vaikka se tuntuukin aika kaukaiselta ajatukselta. Että käy tyttö koulussa ja usko siihen, että se kannattaa. Joku päivä sinusta tulee erinomainen sairaanhoitaja.

Rohkaisun sanat ja itsetunnon valaminen ovat tärkeitä ihan kaikille lapsille ja etenkin heille, joiden lähtökohdat ovat tavallista heikommat.

Planin työllä on valtava vaikutus yksittäisten ihmisten arkeen ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Plan toiminnan keskiössä kaikkialla – myös Ugandassa –on tyttöjen koulutuksen lisääminen. Tyttöjen kouluttaminen on tutkitusti tehokkain ja pysyvin tapa torjua äärimmäistä köyhyyttä ja parantaa koko yhteisön hyvinvointia.

Käytännössä se tarkoittaa sitä, että Plan kouluttaa opettajia, kunnostaa kouluja, rakentaa kouluihin toimivia saniteettitiloja, rakentaa kyliin kaivoja, parantaa kyläläisten terveydenhuoltoa ja kouluttaa sekä lapsia että aikuisia väkivallattomasta kasvatuksesta, tyttöjen oikeudesta tasavertaiseen kohteluun ja kaikkien lasten oikeudesta käydä koulua.
 

Planin työ näkyy

Seuraavana päivänä kävimme vierailulla kahdessa Planin tukemassa koulussa. Immaculaten koulu Kamulin kylässä oli hyvin vaatimaton. Koulussa oli pari tuhatta lasta päiväkoti-ikäisistä teineihin mutta vain kourallinen opetushenkilökuntaa. Yhdessä luokassa saattoi istua satakin oppilasta ja luokan edessä seistä vain yksi opettaja.

Plan on toiminut tässä koulussa vasta noin vuoden ajan, eli työ on vielä alkuvaiheessa. Vuoden aikana Plan on ehtinyt aloittaa opetushenkilökunnan kouluttamisen, rakentaa koulualueelle ovellisen vessan, edistää vedenjakelua rakentamalla kaivon ja hankkia matot pienimpien lasten opetustiloihin, jotta oppilaiden ei tarvitse istua hiekalla.

Paljon on kuitenkin vielä tekemättä. Kun kävimme toisessa peruskoulussa, jonka kanssa Plan on tehnyt yhteistyöstä jo useamman vuoden, en ollut uskoa silmiäni. Ero koulujen välillä oli hurja.

Opettajia oli enemmän. Opetustiloissa oli enemmän opetusvälineitä. Koululaiset olivat reippaampia ja itsevarmempia. Tytöt puhuivat äänekkäämmin ja katsoivat jutellessa silmiin. Lapsista huokui tekemisen energia ja ylpeys omasta olemisesta.

Opetuksen kehittämisen lisäksi Plan on panostanut asennekasvatukseen. Kuukautistietoisuus on tästä hyvä esimerkki.

Aikaisemmin tytöt eivät uskaltaneet mennä kuukautisten aikaan kouluun, koska heillä ei ollut kuukautissuojia ja heitä saatettiin kiusata kuukautisista. Koulun keskeyttäminen oli teini-ikäisten tyttöjen keskuudessa yleistä.

Planin tuella koululle rakennettiin vessat, joissa kankaasta valmistetun kuukautissiteen voi vaihtaa ja pestä ja kertakäyttösiteet polttaa. Kun koulussa alettiin levittää kuukautistietoisuutta, tapahtui suuria asioita. Tyttöjen terveys parani, pojat alkoivat suhtautua tyttöihin positiivisemmin ja perheet alkoivat puhua avoimemmin tyttöjen terveysasioista. Tämän seurauksena teinitytöt pysyvät koulussa aiempaa paremmin.

Näin suuria asennemuutoksia ja tapahtumaketjuja ei saa aikaan hetkessä. Isoinkaan rahalahjoitus ei yksinään riitä, vaan tarvitaan tietoa ja koulutusta. Pitää olla suunnitelma siitä, mitä halutaan, millä keinoilla, miten se toteutetaan ja miten tavoitteisiin pääsyä valvotaan.

Ugandassa opin, kuinka tärkeää pitkäkestoinen ja suunnitelmallinen avustustyö on. Pienillä, oikein valituilla asioilla saattaa olla isojakin seurauksia. Yhteiskunta on siitä jännittävä toimintojen ja ihmisten kokonaisuus, että kun siinä muuttaa yhtä pientä asiaa, tulee vaikuttaneeksi hyvin moneen muuhunkin asiaan.
 

Kummius on osa hyvien tekojen ketjua

Palataan vielä hetkeksi kummilapseni kodin pihamaalle. Olimme vaihtaneet kuulumisia ja kertoneet harrastuksistamme ja ystävistämme. Olimme kiertäneet katsomassa perheen puutarhan ja ottaneet yhteiskuvia.

Syliini lykättiin kotiin vietäväksi suuri pussillinen herkullisia maapähkinöitä perheen omasta puutarhasta.

Minullakin oli Immaculatelle pieni henkilökohtainen lahja. Suuret lahjat ovat Planin kummitoiminnassa kiellettyjä, sillä ne saattavat herättää kateutta ja harmistusta yhteisön muissa asukkaissa. Kummilahjoitusten tarkoituksena on tukea kummilapsen lisäksi koko hänen yhteisöään. Yhden lahjan olin kuitenkin saanut tuoda mukanani. Olin ostanut tytölle paikallisesta supermarketista koulurepun ja sadeviitan tulevan sadekauden varalta.

Kun lahjat oli annettu, en tiedä, kumpi meistä hymyili leveämmin.

Planin tekemä työn vaikutus näkyy suoraan tuhansien lasten, myös minun kummilapseni elämässä. Jos Planin toiminta jatkuu yhtä aktiivisena kuin tähän asti, hänenkin koulustaan tulee edistyneemmän koulun kaltainen vielä kummilapseni omina kouluvuosina.

Kun koulussa on parempi oppimisympäristö ja parempaa opetusta, sen arvostus paikallisten silmissä nousee. Kun koulun arvostus nousee, se houkuttelee opintielle enemmän lapsia ja enemmän ja parempia opettajia. Silloin on todennäköisempää, että lapset eivät keskeytä koulunkäyntiä vaan jatkavat peruskoulunsa loppuun.

Opiskelun avulla kummilapsenikin saa ammatin. Ammatin avulla hän saa työpaikan ja toimeentulon, ja riski tulla äidiksi liian nuorena laskee.

Kummina minä voin olla mukana tässä työssä. Omien tekojen merkityksellisyys tuntuu sanoinkuvaamattoman hyvältä.

Huomenna Immaculaten elämässä kaikki voi olla paljon paremmin.

Teksti: Satu Rämö
Kuvat: Mikko Toivonen

Kirjoittaja on islannissa asuva toimittaja, bloggaaja ja kirjailija. Seuraa Satu Rämön Salamatkustaja-blogia.

Juttu on julkaistu Plan-lehden numerossa 2/2018. Lue lehden digiversio maksutta Lehtiluukussa.
 

Matkusta Ugandaan bloggaajien kanssa

Salamatkustaja-blogia pitävä Satu Rämö, Valeäiti-blogia kirjoittava Hanne Kettunen ja Mamma rimpuilee -blogia pitävä Laura Satamo kokivat koskettavia hetkiä ja merkittäviä oivalluksia matkallaan Ugandaan. Lue ajatuksia matkasta ja katso videoita reissusta. Tai ryhtyisitkö kummiksi Ugandaan?

Kummina muutat maailmaa

Kummina parannat kummilapsesi ja hänen yhteisönsä elämää pysyvästi paremmaksi. Samalla tutustut toiseen kulttuuriin. Ryhdy nyt kummiksi >>