Ukrainalainen Katy pakeni sotaa äitinsä kanssa rajan yli Romaniaan. Hän on ensimmäistä kertaa Ukrainan ulkopuolella eikä tiedä, mitä hänelle nyt tapahtuu, missä hän nukkuu seuraavan yön tai pääseekö hän enää palaamaan Ukrainaan.  

“Tulin Romaniaan äitini kanssa. Perheessämme on vain me kaksi, mutta tulimme tänne tätini ja kahden serkkuni kanssa. Matkustimme junassa seitsemän tuntia. Juna oli täynnä, meillä oli istumapaikat, mutta monilla ei ollut. Ihmiset joutuivat seisomaan koko matkan, mutta ainakin he ovat turvassa”, Katy kertoo pakomatkastaan.  

Vain vähän yli viikko sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyksensä Ukrainaan, yli 1,2 miljoonaa ihmistä on paennut rajan yli Ukrainan naapurimaihin. Suurin osa paenneista on naisia, lapsia ja iäkkäitä ihmisiä, joiden on ollut pakko jättää taakseen miehensä, isänsä ja poikansa.  

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on varoittanut, että ukrainalaisia koetteleva humanitaarinen kriisi on vasta aluillaan. Se on arvioinut, että yli neljä miljoonaa ihmistä voi paeta ulkomaille. Lisäksi Venäjän pommit ja raketit voivat ajaa miljoonia muita pakoon maan sisällä.  

Pelko ajoi äidin ja tyttären pakoon

“En ole koskaan aiemmin ollut Ukrainan ulkopuolella, mutta olen nyt ihan ok. Romania tuntuu hyvin samanlaiselta kuin Ukraina. Ihmiset ovat todella avuliaita. Heti kun nousimme junasta, meitä vastassa oli ihmisiä ja järjestöjä, jotka ovat valmiina auttamaan”, Katy kertoo.  

Katylla on mukanaan vain pari laukkua. Hän odottaa laukkujen kanssa, kun hänen äitinsä jonottaa heille junalippuja. “Menemme tänään illalla junalla Budapestiin, mutta emme tunne sieltä ketään. Olisimme halunneet mennä Amerikkaan, mutta liput olivat liian kalliita.”  

Syy lähtöön länsiukrainalaisesta Tsernivtsistä oli selvä.  

“Äitini oli peloissaan. Kaupungissa ja sen ympärillä kuului sireenien ääniä, ja äiti katsoi parhaaksi lähteä. Kaupungin ympärillä oleville alueille on hyökätty. Äitini pelkäsi, että myös kaupunkia pommitettaisiin.” 

Katy kertoo surevansa sitä, että ihmiset ovat jättäneet lemmikkejään paetessaan. Hän toivoo, että ihmiset yrittäisivät ottaa lemmikit mukaansa tai etsiä niille hoitajan. Katy jätti kissansa poikaystävälleen.  

“Tämä on niin surullista, se ei yhtään tiedä, mitä tapahtuu. Eläimet eivät ymmärrä, mitä tapahtuu.”  

Katy ja hänen äitinsä saapuivat Romaniaan kaksi päivää sitten, ja he ovat asuneet tyhjässä asunnossa, jonka joku oli heille löytänyt.  

Sota pyörii mielessä.  

“Se on vähän pelottavaa, mutta uskon, että kaikki kääntyy hyväksi. Haluan mennä takaisin kotiin. Olen nyt 11. luokalla, mutta koulu on ollut suljettuna siitä asti, kun sota alkoi.”  

Katy on huolissaan Ukrainaan jääneistä ystävistään ja poikaystävästään eikä tiedä, milloin tapaa heidät jälleen.  

“Paras ystäväni jäi kotiin, koska hänen veljensä ja isänsä eivät saaneet lähteä. He päättivät pysyä yhdessä. Myös poikaystäväni jäi kotiin. Hän korjaa armeijan autoja yhdessä isänsä kanssa”, Katy kertoo.  

Nuoret tukevat toisiaan

Katyn kotikaupungissa Länsi-Ukrainassa nuoret ovat toistaiseksi jaksaneet melko hyvin.  

“Nuoret auttavat kaikki toisiaan. Jos tiedämme, että joku tarvitsee ruokaa, vettä tai jotain muuta, haemme sen heille. Autamme kaikki toisiamme.”  

Katy kertoo rakastavansa piirtämistä ja haluavansa tulla taiteilijaksi. Ennen sotaa hän opetteli myös tatuointien tekemistä.  

“Piirrän aina, kun voin. Haluaisin mennä yliopistoon ja myös oppia tatuoijaksi harjoittelun avulla.”  

Kun Katyn äiti pitkän jonottamisen jälkeen vihdoin saa liput, kaksikko pääsee jatkamaan matkaa Budapestiin. Katyn äiti tekee työkseen hääpukuja, ja hän toivoo löytävänsä työtä ompelijana. “Se on hyvä ammatti, mutta mekkojen myynti voi olla vaikeaa, sillä äitini ei puhu englantia.” 

Katy ei halua hirveästi puhua siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. “En halua sanoa paljon, en halua ihmisten joutuvan paniikkiin. En halua, että ihmiset ovat aggressiivisia toisiaan kohtaan.”  

“On outoa, että tähän asti Ukraina ei ollut tunnettu mistään, mutta nyt kaikki tietävät, keitä me olemme”, hän sanoo.