Kun kodista tulee helvetti

Koronapandemiaan liittyvät karanteenit ja liikkumisrajoitukset ovat sulkeneet hyväksikäytön ja väkivallan potentiaaliset uhrit ja tekijät saman katon alle. Tämä on lisännyt tyttöjen altistumista hyväksikäytölle ja väkivallalle, kirjoittaa Sam Norgah.

Koti tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Yhdestä asiasta voimme kuitenkin olla yhtä mieltä: oli koti sitten fyysinen tai henkinen paikka, sen tulisi sen olla tila, jossa koemme olevamme turvassa. Se on paikka, josta haemme suojaa, kun kaikki muu tuntuu epävarmalta.

Maailmanlaajuinen koronapandemia on vienyt varmuudelta pohjan ja tuonut tilalle epävarmuuden. Mikään ei ole niin kuin ennen. Monet meistä ovat luonnollisesti hakeneet turvaa kodista. Monille afrikkalaistytöille todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Heille koti on kaikkea muuta kuin turvallinen. Plan Internationalin ja The African Child Policy Forumin (ACPF) tuoreen raportin Under Siege: Impact of COVID-19 on Girls in Africa mukaan sanat ”pelko”, ”tukehtuminen” ja ”avuttomuus” ovat vain osa tyttöjen käyttämistä sanoista, kun heitä pyydettiin kuvaamaan määräystä pysytellä sisätiloissa.

Raportti tuo kuuluviin tyttöjen ääni ja kuvaa sitä todellisuutta, jossa tytöt elävät. Se kattaa lähes kaikki Afrikan unionin 55 jäsenvaltiota.

Raportista käy ilmi, että tytöt kokevat tavanomaista suurempaa ahdistusta karanteeniolojen ja liikkumisrajoitusten vuoksi. Kotoapoistumiskielto on saanut hyväksikäyttöön ja väkivaltaan taipuvaiset ihmiset käyttämään väärin asemaansa, saamaansa luottamusta ja auktoriteettiaan muita kotona olijoita kohtaan.

Pelkästään Somaliassa neuvonta- ja tukipuhelimiin saapuvien puheluiden määrä on kasvanut pandemian aikana 50 prosenttia. Näissä olosuhteissa nuoret naiset ja tytöt pelkäävät mennä sairaalaan hakeakseen terveydenhoitoa tai seksuaali- ja lisääntymispalveluita. Jopa hätätilanteessa he altistuvat todelliselle riskille joutua väkivallan kohteeksi, tulla määrätyksi kohtuuttomaan karanteeniin tai tulla mielivaltaisesti pidätetyksi kotoapoistumiskiellon, liikkumisrajoituksen tai ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta.

Vuoden 2020 arvioiden mukaan Afrikassa on lähes 309 miljoonaa alle 18-vuotiasta tyttöä. Heistä yli 120 miljoonaa on keskeyttänyt koulunsa koko maanosaan kohdistuneiden liikkumis- ja oleskelurajoitusten vuoksi. Monet pelkäävät, etteivät he voi koskaan palata kouluun. Valtaosalle näistä tytöistä koulu ei ole vain turvallinen paikka, vaan monelle heistä se on myös ainut paikka, josta saa kunnollisen aterian. Kouluun palaamista varjostavat myös teiniraskaudet, pakkoavioliitot ja sukuelinten silpominen.

Koronapandemia on vaikuttanut kaikkiin tyttöihin iästä ja sosiaalisesta tai taloudellisesta taustasta riippumatta. Pandemian vaikutukset syrjäytymisestä ja syrjinnästä jo kärsiviin tyttöihin ovat kuitenkin suhteettoman vakavia. Heihin kohdistuvat vaikutukset ovat myös todennäköisemmin pitkäkestoisia ja peruuttamattomia. Pandemialla on ollut erityisen vakavia vaikutuksia vammaisiin ja ilman kansalaisuutta oleviin tyttöihin sekä tyttöihin, jotka toimivat kotiapulaisina, asuvat tai työskentelevät kaduilla ja slummialueilla, ovat laitoshoidossa tai säilöönottokeskuksessa tai asuvat pakolaisleireillä.

Etiopiassa, Keniassa ja Ugandassa tavoittamamme vammaiset tytöt ovat esimerkiksi kertoneet, että koronapandemiasta tiedottavat mediasisällöt eivät yleensä ole heidän saavutettavissaan.

Vaikka kadulla eläminen ei ole hyväksyttyä, todellisuus on, että kaduilla eläviä tyttöjä ja lapsia on monessa Afrikan maassa. Hotellien ja liikkeiden ollessa suljettuina ja katujen ollessa tyhjiä tytöt, joiden selviytyminen nojaa tavallisesti hotellien ja ravintoloiden ruokalahjoituksiin sekä katukauppaan, taistelevat nyt eloonjäämisestään.

Lisäksi pandemiatilanteessa aiheuttaa vakavaa huolta, että noin 56 prosenttia Saharan eteläpuolisen Afrikan kaupunkiväestöstä on keskittynyt ylikansoitettuihin slummiasutusalueisiin, joissa on heikot palvelut ja vain 34 prosentilla kotitalouksista on pääsy perustason käsienpesutiloihin.

Liikkumis- ja oleskelurajoitukset ovat asettaneet Afrikassa elävät tytöt ja nuoret naiset haavoittuvaan asemaan monilla uusilla tavoilla, ja todellinen riski on, että pandemia tekee tyhjäksi vuosikymmenten aikana saavutetun edistyksen lasten oikeuksissa ja sukupuolten tasa-arvossa. Käytämme tätä humanitaaristen avustustyöntekijöidemme taltioimaa tyttöjen ääntä pyytäessämme kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä – Afrikan unionia, sen jäsenvaltioita, kehitysyhteistyöjärjestöjä ja lahjoittajia – vahvistamaan kansallisia ja alueellisia lastensuojeluverkostoja ja järjestelmiä varmistaaksemme, että hyväksikäyttöön ja väkivaltaan syyllistyneet joutuvat pikaisesti vastaamaan teoistaan.

Oikeus- ja gender-tietoisen lähestymistavan omaksuminen koronapandemian torjunnassa, tyttöjen äänen ja edustuksen tunnustaminen heitä kuulemalla ja heidän näkemyksensä huomioimalla sekä tyttöjen perusoikeuksien ja seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien oikeuksien turvaaminen ovat muita pieniä ponnistuksia, joilla voimme varmistaa, että tyttöjen ja nuorten saarroksissa olo loppuu.

Tutustu raporttiin.