”Ymmärsin, että vammaisillakin lapsilla on oikeus osallistua”

Järjestimme konfliktin repimässä Koillis-Nigeriassa työpajan osana varhaiskasvatustyötämme. Tiedon, urheilun ja leikin avulla edistämme lasten tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua ja kehittyä.  

Joskus yksikin koulutus voi muuttaa asenteita.

Vammaisten lasten tasavertaisia osallistumismahdollisuuksia edistävään työpajaamme Koillis-Nigerian Maidugurissa osallistui paikallisten alakoulujen opettajia ja rehtoreita, varhaiskasvatuskeskustemme opettajia, koulutusviranomaisia, paikallisen vammaisjärjestön edustajia sekä Nigerian Planin työntekijöitä.

Kukaan osallistujista ei aiemmin ollut saanut vastaavaa koulutusta.

– Ymmärsin, että vammaisetkin ihmiset voivat osallistua erilaisiin aktiviteetteihin ja heillä on myös oikeus osallistua. Aiemmin olisin vain antanut heidän seurata sivusta, kertoi varhaiskasvatuskeskuksessa opettajana työskentelevä Alhaji Adamu Garba.
 

Vammaiset eristetään usein yhteisöstään

Vammaiset lapset eristetään usein yhteisöistään, ja erityisesti vammaiset tytöt ovat alttiita fyysiselle, henkiselle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle. Näin on myös Koillis-Nigeriassa, jossa vammaiset lapset eivät pääse tasavertaisesti osallistumaan kouluun ja leikkimään toisten lasten kanssa.

Kyse on pitkälti tietämättömyydestä ja vammaisuuteen liitetystä stigmasta. Siksi aloitamme työpajan aina lisäämällä tietoutta ja ymmärrystä vammaisuudesta ja vammaisten oikeuksista.

Osallistujat oppivat soveltamaan leikkien ja urheilulajien sääntöjä, välineitä, ympäristöä ja opetustapaa erilaisille lapsille, myös vammaisille lapsille sopiviksi. Emme esittele uusia lajeja, vaan opettelemme soveltamaan paikallisia leikkejä ja pelejä erilaisille lapsille soveltuviksi.

– Aluksi osallistujat osallistuvat itse peleihin, joita he työpajan päätteeksi järjestävät yhteisönsä lapsille. Leikkejä kehitetään vähitellen kaikille soveltuvaksi. Samalla osallistujat voivat samaistua, miten esimerkiksi näkövammainen henkilö voi kokea poissulkemisen ja toisaalta osallistumisen ilon, sanoo asiantuntijamme Hannaleena Pölkki.

Olemme toteuttanut koko yhteisön sosiaaliseen muutokseen perustuvaa mallia menestyksekkäästi jo yli kymmenessä maassa, muun muassa Jordaniassa, Kamerunissa, Pakistanissa ja Togossa.

Mallin tarkoituksena on edistää vammaisten ja ylipäätään erilaisten nuorten ja lasten yhdenvertaista osallistumista koulussa, leikissä tai muussa toiminnassa. Malli soveltuu myös esimerkiksi tyttöjen liikunnan tukemiseen.

– Koulutukset ovat osoittaneet sen, että leikin ja urheilun avulla on mahdollista tuoda näkyviksi esteitä ja purkaa vallitsevia tabuja esimerkiksi siitä, kenelle on mahdollista tai soveliasta osallistua, Pölkki kertoo.

Urheilu yhdistää lapset taustasta riippumatta

Koulutuksen kolmantena päivänä osallistujat järjestivät urheilutapahtuman, johon osallistui yli sata lasta paikallisesta yhteistyökoulustamme. Tavoitteena on antaa opettajille mahdollisuus harjoitella oppimaansa ja kannustaa vammaisia ja ei-vammaisia lapsia yhteiseen leikkiin.

– Aluksi sekä aikuiset että lapset epäilevät vammaisten lasten ja nuorten mahdollisuutta osallistua peleihin. Osallistuminen ei tapahdu automaattisesti, vaan erilaisuus ja mahdollisuus erilaisiin rooleihin tulee nähdä. Hyvin pian osanottajat näkevät, kuinka pienillä huomioilla kaikki lapset alkavat leikkiä yhdessä.

Lapsille päivä oli ainutlaatuinen.

– Lapset nauttivat todella paljon. Urheilu voi saada vammaiset lapsen unohtamaan vammansa, koska he voivat osallistua yhtä paljon tai jopa enemmän kuin muut lapset, rehtori Abdullah Mohammed kertoi.

– Muut lapset taas ovat tottuneet säälimään vammaisia lapsia. Tapahtuman jälkeen he kertoivat haluavansa yrittää leikkiä myös vammaisten lasten kanssa ja kunnioittaa heitä.

Rehtorin mukaan opettajat tarvitsisivat lisää koulutusta jatkuvuuden varmistamiseksi.

– Haluaisimme, että koulumme liikunnassa vammaiset lapset huomioitaisiin paremmin. Yli 2000 oppilaan koulussamme on kuitenkin vain yksi liikunnanohjaaja, enkä voi valvoa kaikkea. Opettajat tarvitsisivat lisää koulutusta, rehtori toivoo.

Paitsi järjestöiltä myös viranomaisilta toivottiin vetoapua uusiin koulutuksiin.

– Jos vastaavia työpajoja järjestettäisiin enemmän, vammaisten ihmisten leimaaminen vähenisi, eikä heidän tarvitsisi piiloutua, paikallisen vammaisjärjestön (JONAPWD) edustaja Mohammed Alhaji Isa vetosi.