”Haluan auttaa lapsia, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa”

13-vuotias Josefina joutui keskeyttämään koulunkäynnin köyhyyden vuoksi. Nyt hän on palannut kouluun Planin tuella ja haaveilee opettajan urasta.

Mosambikin Cabo Delgadossa lasten koulunkäynti ei ole itsestään selvää. Aluetta on koetellut jo yli seitsemän vuoden ajan aseellinen konflikti, minkä seurauksena yli miljoona ihmistä on joutunut jättämään kotiseutunsa.

Alueen perheillä on haasteita toimeentulon, terveydenhuollon ja koulutuksen kanssa. Väkivaltaisuudet ovat pakottaneet satoja kouluja sulkemaan ovensa, mikä on vaikuttanut yli 50 000 lapsen oppimiseen.

13-vuotiaan Josefinan perhe joutui jättämään kotinsa ja muuttamaan uudelle alueelle perheen isän kuoleman vuoksi, eikä perheellä enää ollut varaa maksaa Josefinan koulutuksesta. Josefinan äiti viljelee maata ja halusi tyttäriensä auttavan työssä koulunkäynnin sijaan.

Josefinan tapaan myös monet muut lapset Mosambikissa joutuvat jättämään koulunsa kesken. Koulunkäynnin keskeytymiseen vaikuttaa konfliktin ja perheiden köyhyyden lisäksi myös eriarvoisuus – tyttöjen koulutusta ei nähdä tärkeänä.

”Olin toisella luokalla, mutta perheelläni ei ollut varaa pitää minua ja sisariani koulussa. Elämä oli vaikeaa, eikä koulunkäynti tuntunut olevan perheeni prioriteetti”, Josefina sanoo.

Plan työskentelee Cabo Delgadossa auttaakseen lapsia palaamaan kouluun konfliktin keskellä. Korjaamme esimerkiksi vaurioituneita kouluja, jaamme koulutarvikkeita ja kannustamme vanhempia ilmoittamaan lapsensa kouluun.

Planin työntekijät huomasivat myös Josefinan ja hänen sisartensa tarvitsevan tukea päästäkseen takaisin kouluun. Ilmoittauduttuaan kouluun sisarukset saivat Planilta koulutarvikkeet ja koulupuvut. Josefinan mukaan kyseessä oli virstanpylväs hänen elämässään.

”Paluu kouluun on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut”, hän sanoo hymyillen.

Turvallisuudentunnetta ja tulevaisuuden unelmia

Koulun kannustava ilmapiiri saa Josefinan tuntemaan olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi, mikä on tukenut hänen oppimistaan. Hän on kuitenkin tietoinen siitä, että hänen yhteisössään on paljon lapsia, joilla ei ole pääsyä koulutukseen.

”Minulla on ystäviä, jotka eivät vieläkään käy koulua. En tiedä tarkalleen miksi, mutta mielestäni heidän pitäisi opiskella”, Josefina sanoo.

Josefina miettii paljon tulevaisuutta ja sitä, miten hän voisi auttaa äitiään ja omaa yhteisöään. Hän haaveilee opettajan työstä ja on motivoitunut käymään koulua.

”Haluan antaa oman panokseni yhteisölleni ja auttaa lapsia, jotka eivät osaa lukea tai kirjoittaa. Haluan myös tukea äitiäni, jotta hän voisi elää helpompaa vanhuutta ja levätä.”