Järjestöt ilmastokokouksesta: Kehittyvät maat jäivät ilman tarvitsemaansa tukea

YK:n ilmastokokouksessa saavutettiin sopu, mutta asetettu rahoitustavoite on heikko ja jäi kauas kehittyvien maiden tarpeista. Ilmastokriisin eturintamassa olevat maat jäivät jälleen ilman riittävää tukea. Bakun heikko sopu on kolaus kansainväliselle ilmastodiplomatialle, mutta se ei saa johtaa toimimattomuuteen ja näköalattomuuteen.

YK:n ilmastokokous päättyi varhain sunnuntaiaamuna pettyneissä tunnelmissa. Saavutettu kompromissi neuvottelujen keskeisimmästä kysymyksestä, ilmastorahoituksesta, ei vastaa köyhien maiden tarpeita, jotka liikkuvat tuhansissa miljardeissa dollareissa.

“Elämme kriittisiä hetkiä ilmastokriisin torjunnan kannalta, eikä maailmalla ole aikaa tällaiselle vitkuttelulle. Bakun ilmastokokous jättää ilmastokriisin eturintaman yksin ja nyt on tehtävä hartiavoimin töitä kiireellisesti tarvittavien parempien ratkaisujen edistämiseksi muilla foorumeilla”, sanoo Fingon ilmastotyön asiantuntija Ada Virnes.

Aiemman 100 miljardin rahoitustavoitteen korvaavaksi ydintavoitteeksi asetettiin lopulta vain 300 miljardia dollaria vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Kun huomioidaan inflaatiokorjaukset ja tulevan rahoituksen todennäköinen lainapainotteisuus, jää tavoitteen kunnianhimon taso erittäin heikoksi.

Päätöstekstissä kehotetaan myös kaikkia toimijoita tekemään yhteistyötä lisätäkseen kehittyville maille suunnattu rahoitusta, mukaan lukien investointeja vähintään 1 300 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2035 mennessä. Tähän investointitavoitteeseen laskettaisiin rahavirrat kaikista mahdollisista lähteistä, ja sen saavuttamiseksi päätettiin käynnistää Bakusta Belémiin ulottuva etenemissuunnitelma, jolla haetaan ratkaisuja vuoden 2025 Brasilian isännöimään ilmastokokoukseen.

Tehty päätös hämärtää vastuita ilmastorahoituksen toteuttamisesta. EU voi pitää voittona sitä, että päätökseen on kirjattu sille tärkeä toive rahoitusvastuussa olevan maajoukon laajentamisesta. Päätös ei kuitenkaan erittele rahoittajamaita, vaan kutsuu kaikkia sopimuksen osapuolia ja esimerkiksi kehityspankkeja mukaan rahoitustalkoisiin. Kysymys lopullisesta laskunmaksajasta jää epäselväksi ja jättää portit auki vastuiden välttelylle. 

“On selvää, että maailman köyhimpien ihmisten kamppailussa ilmastokriisiä vastaan on rajallisesti mahdollisuuksia kaupallisiin ratkaisuihin. He tarvitsevat tukeamme ja reiluja kaupan pelisääntöjä. Tehty päätös ei riitä turvaamaan heidän oikeuttaan kehitykseen”, toteaa Suomen Lähetysseuran johtava asiantuntija Niko Humalisto.

Köyhien maiden tilannetta vaikeuttaa entisestään, että sopeutumistoimiin tai ilmastotuhojen korjaamiseen ei kirjattu erillisiä tavoitteita. Ilmastorahoitus on ohjautunut pääsääntöisesti ilmastonmuutoksen hillintään, eikä päätös anna eväitä tilanteen korjaamiseksi. 

Kansalaisjärjestöt ovat huolissaan erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevista. Naisten, tyttöjen ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien vastustuksen kasvu näkyi Bakun jumiutuneissa neuvotteluissa. Sukupuolikysymyksiä tarkasteleva Liman työohjelma otti takapakkia, ja gender-työlle ei saatu vahvoja tavoitteistoja osaksi uutta rahoitustavoitetta. Ilmastokokousten epäonnistumiset valuvat suoraan sään ääri-ilmiöiden runtelemien alueiden naisten ja tyttöjen elämään ja tulevaisuuteen. 

“Tasa-arvoon kielteisesti suhtautuvat äärikonservatiiviset maat vastustavat kaikissa YK-neuvotteluissa yhä useammin sukupuolisanastoa, niin myös Bakussa. Kokouksen rahoitusneuvotteluiden mahalasku taas on katastrofi kehittyvien maiden naisille ja tytöille, sillä vain julkinen apu tavoittaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Investointien ja lainojen painottaminen rahoituksessa on sumuverho, jonka taakse jää valtava määrä avun tarpeessa olevia ihmisiä”, toteaa Plan International Suomen asiantuntija Niina Ratilainen.