Työn tarkoitus löytyi nuorten kohtaamisesta

Kun huomaa, että omalla toiminnalla on positiivinen vaikutus nuoriin, tuntee tekevänsä jotain oikein, kirjoittaa Janne Lodewijks, joka suoritti työharjoittelunsa Planin ja DNA:n yhteistyöhankkeessa. 

Aloitin korkeakouluharjoitteluni Planin maahanmuuttajatyön tiimissä kolme kuukautta sitten. Olen työskennellyt Planin ja DNA:n yritysyhteistyöhankkeessa, jossa edistetään nuorten digitaitoja ja -hyvinvointia. Sain harjoittelupaikan koulutustaustani ja kouluavustajakokemukseni ansiosta, ja ehkä myös ”vekkulienergiallani” saattoi olla osuutta asiaan.  

Pääsin nopeasti oikeiden asioiden kimppuun, eli kartoittamaan aiheita, joita kolmihenkinen tiimimme opettaa Suomeen muuttaneiden nuorten ryhmille. Olemme keränneet kerran viikossa pidettävissä ryhmissä myös palautetta siitä, mitkä aiheet kiinnostavat nuoria ja miten niitä olisi hyvä opettaa. Tavoitteenamme on luoda yhdessä nuorten kanssa digitaalinen oppimispeli. Ryhmissä käsiteltävinä teemoina ovat olleet digitalisaation vaikutus ympäristöön ja hyvinvointiin. Näin laajojen aiheiden opettaminen selkokielellä on haastavaa, mutta akateemisesta esitystavasta siirtyminen ymmärrettävään esittämiseen onkin työharjoittelun keskeinen tarkoitus ja opettelun paikka.

Kiinnostuin aluksi erityisesti pelin teknisestä toteutuksesta. Motivaatiota löytyi niin, etten muistanut aina edes syödä. Pelin tekniseen toteutukseen onkin helppo uppoutua. Motivaation ylläpitämiseksi pitää kuitenkin pystyä sekä tasapainottelemaan arkea että löytämään syy, miksi yrittää täysiä.

Keskusteluja joita ei käydä muualla 

Itsenäisestä työskentelystä, asioihin perehtymisestä ja sisältöjen rakentamisesta ei saisi otetta ilman apua. Suunnitteluiltapäivät ja -palaverit ovat keskiössä itsenäisen työn motivaation löytämisessä, ja motivaatio kulkee käsi kädessä työn tarkoituksen kanssa. Olemme pohtineet tiimin kanssa, mikä hyödyttää nuoria eniten. Se, että on aikaa tämän pohtimiselle, synnyttää parhaat sisällöt ja tekee työstä kiinnostavampaa. Harjoittelijana on mielenkiintoista perehtyä myös rahoitus- ja yritysyhteistyökuvioihin, mutta on onni, ettei tästä kaikesta tarvitse olla itse vastuussa. 

Kun on itse aktiivinen, voi osallistua keskusteluihin, joita ei pääse käymään missään muualla. Planin matalahierarkisen työkulttuurin ansiosta olen käynyt kiinnostavia keskusteluja myös oman työnkuvani ulkopuolelta. Olemme pohtineet monia asioita. Miksi teemme tätä? Miten rahoitus vaikuttaa toimintaan? Miten digitaalisuus hyödyttää nuoria? Toivon mukaan olen pystynyt myös sanomaan aiheisiin jotain fiksua.

Erilaisissa työpajoissa olen huomannut, kuinka työntekijöiden omat näkemykset vaikuttavat konkreettisesti järjestön linjauksiin ja toimintatapoihin. Kun osallistuu aktiivisesti keskusteluihin, pääsee sanomaan näkemyksensä asioista ja kasvattamaan ymmärrystä siitä, mikä olisi nuorille tai yhteiskunnalle paras tapa toimia. Viimeisin työpajamme käsitteli tyttöjen oikeuksien tilannetta Suomessa. Asiasta kiinnostuneet osaavat ajatella, mihin suuntaan tyttöjen oikeuksia tulisi kehittää. En olisi kuitenkaan osannut arvata, kuinka monipuolista keskustelua voi syntyä järjestön sisällä ja kuinka pitkälle keskustelua on jo käyty.

Nuoret antavat työlle merkityksen 

Varsinainen merkityksellisyyden tunne tulee itselleni vasta, kun huomaan käytännössä, miten järjestön sisäiset keskustelut ja linjaukset vaikuttavat toimimiseen nuorten kanssa. Kun nuoria kohdatessaan pitää mielessä käydyt keskustelut, on helpompi ymmärtää nuoria ja syventää keskustelua. Kun huomaa, että nuoria oikeasti kiinnostavat asiat ja että toiminnallamme on konkreettinen positiivinen vaikutus, tuntee tekevänsä jotain oikein. 

Jos joku kysyisi minulta, mikä on ollut parasta työharjoittelussa, vastaisin ihmiset. Tämä käsittää työkavereiden rinnalla nuoret, joiden kanssa työskentely on lopulta koko homman pointti. Kun kohtaa ihmisiä ja antaa jotain myös itsestään, varsinkin nuoret antavat vähintään samalla mitalla takaisin. Antoisimmat hetket ovat liittyneet sympaattisiin keskusteluihin, jotka kertovat meidän ohjaajien onnistumisesta avoimen ympäristön luomisessa. Kohtaamisten mahdollistaminen ja oma rooli turvallisena aikuisena tuntuu aidosti tärkeältä. Tärkeys tuo motivaatiota, ja toivoisin voivani jatkaa harjoittelun jälkeen vastaavissa hommissa.