Viimeinen mahdollisuus Gazan lapsille

Gazassa on kuuden viime kuukauden aikana kuollut enemmän lapsia kuin kaikissa konflikteissa yhteensä neljän viime vuoden aikana. Nyt heitä uhkaa nälkään nääntyminen, joka on ehkä tuskallisin tapa, jolla lapsi voi kuolla, kirjoittaa Plan Internationalin humanitaarisen työn johtaja Unni Krishnan.

Nälänhätä on selvä ja todellinen uhka pommitusten runtelemassa Pohjois-Gazassa. Globaalia ruokaturvaa mittaava elin maalasi maaliskuussa hyytävän kuvan tilanteesta: ”Nälänhätä on välitön, sillä 1,1 miljoonaa ihmistä, eli puolet Gazan väestöstä, kärsii katastrofaalisesta ruokapulasta”. Lyhyesti sanottuna: näkevät nälkää.

Ihmisen aiheuttaman nälän katastrofaalinen taso Gazassa on korkein koskaan IPC-asteikolla mitattu. Emme ole koskaan aiemmin nähneet näin laajan nälkiintymisen leviämistä näin nopeasti.

Kuusi kuukautta viimeisimmän Gazan sodan alkamisen jälkeen lapset taistelevat aikaa vastaan. Gazassa on kuollut enemmän lapsia kuin kaikissa konflikteissa yhteensä neljän viime vuoden aikana. Sairaalat ja terveyspalvelut on tuhottu. Koska lääkintätarvikkeet ovat loppuneet, lääkäreille ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin leikata lapsia ilman nukutusta.

Israelin armeija jatkaa pommituksia YK:n turvallisuusneuvoston tulitaukopäätöslauselman vastaisesti, vaikka elintärkeät avustus- ja muita toimituksia rajoitetaan. Tämän julmuuden on loputtava.

Tuskallinen tapa kuolla

Nyt on viimeinen tilaisuus estää nälänhätä.

Sota ja jatkuvat avustustyön rajoitukset kiihdyttävät lasten aliravitsemusta. UNICEF varoitti maaliskuun puolivälissä, että yksi kolmesta alle kaksivuotiaasta lapsesta Pohjois-Gazassa kärsii akuutista aliravitsemuksesta. Tämä on huikea nousu tammikuun 15,6 prosentista, ja tämä kaikki tapahtui muutamassa viikossa. Mikä pahinta, aliravitsemus ja kuivuminen ovat vaatineet ainakin 23 lapsen hengen.

Me kaikki tunnemme sanan nälänhätä, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Hoitamattomana nälänhätä johtaa kuolemaan. Nälkään nääntyminen tapahtuu kolmessa vaiheessa. Aterian väliin jättäminen on ensimmäinen vaihe, mikä on yleistä sotaolosuhteissa. Sitä seuraa pitkäaikainen ruoan ja ravinnon puute, jolloin elimistö alkaa käyttää varastoimiaan rasvoja energiansaannin turvaamiseksi. Viimeisessä vaiheessa nälkiintyminen muuttuu kohtalokkaaksi, kun kaikki rasvavarastot ovat loppuneet ja elimistö turvautuu luuhun ja lihaksiin saadakseen energiaa.

Ilman riittävää ravintoa ihmiskeho kestää vain muutaman viikon. Äärimmäinen heikkous, joka johtuu välttämättömien ravintoaineiden, kuten kalsiumin ja raudan, proteiinien ja aminohappojen puutteesta, vaikeuttaa lapsen kävelyä, puhumista ja jopa hengittämistä. Vähitellen hänen immuunijärjestelmänsä heikkenee. Hänen elimensä hidastuvat ja lopulta pysähtyvät.

Tämä on ehkä tuskallisin tapa, jolla lapsi voi kuolla. Lapsen kärsimyksen seuraaminen on yksi tuskallisimmista muistoista sisarukselle tai vanhemmalle, ja se turmelee ihmiskunnan. Tämän vuoksi tahallista nälkiinnyttämistä pidetään yhtenä julmimmista ja tuomittavimmista taktiikoista, joita konfliktissa voidaan käyttää. 

Gazassa lääkärit ja hoitohenkilökunta näkevät vastasyntyneiden kuolevan, koska heidän syntymäpainonsa on liian alhainen. Voitteko kuvitella, että Gazan lasten nyt kokema nälkiintyminen tapahtuisi New Yorkissa, Sydneyssä tai Lontoossa? Oikeus eloonjäämiseen on yksi YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen neljästä keskeisestä artiklasta.

Kaikki kärsimys ei näy päällepäin

Nälkiintymisen ja aliravitsemuksen seuraukset näkyvät usein seuraavassa sukupolvessa. Aliravitsemus heikentää lapsia ja lisää sairastuneisuutta ja kuolleisuutta sekä infektioiden ja tartuntatautien riskiä. Se myös heikentää lapsen kehitystä ja oppimiskykyä. Hyvin ravitut lapset välttyvät köyhyydeltä aikuisena 33 prosenttia todennäköisemmin kuin huonosti ravitut.

Kun nälkää nähneet lapset kasvavat aikuisiksi ja saavat omia lapsia, nämä syntyvät todennäköisemmin ennenaikaisina tai alipainoisina, mikä luo jatkuvan köyhyyden kierteen. Aliravitut äidit eivät pysty riittävästi imettämään vastasyntyneitä lapsiaan.

Lyhyesti sanottuna nälänhätä tarkoittaa sitä, että suurin osa lapsista joutuu kohtaamaan toisen kahdesta kauheasta vaihtoehdosta: nälkään kuolemisen tai selviytymisen, jonka jälkeen he joutuvat kärsimään vielä vuosien ja sukupolvien ajan.

Henkiin jäävät joutuvat myös kamppailemaan sodan psykologisten vaikutusten kanssa. Ne ovat usein näkymättömiä mutta silti katastrofaalisia. Gazan lapset ovat nähneet kuolemaa, kärsimystä ja väkivaltaa, jota useimmat aikuiset eivät voisi kuvitellakaan. Gazassa tänään asuva 18-vuotias on kokenut konfliktin vuosina 2006, 2008, 2012, 2014, 2021 ja nyt lokakuusta 2023 lähtien.

Olen nähnyt Gazan ja muiden sota-alueiden lasten päättäväisyyden selviytyä kaikesta huolimatta. Nuoret mielet kestävät kuitenkin vain rajallisen määrän.

”Käyttämätöntä ruokaa – lahjoitettu lapsille, jotka kuolivat nälänhätään”

Miltä ennuste näyttää? Miten lapset voidaan pelastaa?

Tehdään yksi asia selväksi. Puute ei johdu ruoasta. Muutaman kilometrin tai muutaman minuutin ajomatkan päässä Gazasta on satoja rekkoja, myös Plan Internationalin rekkoja, jotka odottavat Gazaan pääsyä Egyptin rajan kautta. Ne ovat vain muutaman minuutin päässä nälkää näkevistä lapsista, mutta Israelin armeija estää niiden pääsyä järjestelmällisesti.

Näiden rekkojen ja avustustarvikkeiden pääsy Gazaan pelastaisi lasten hengen. Jos rekat eivät pääse Gazaan, ne pitävät muutamassa viikossa sisällään tuskallisen totuuden: ”Käyttämätöntä ruokaa – lahjoitettu lapsille, jotka kuolivat nälänhätään”.

Paikoissa, joihin humanitaarisille työntekijöille ja avustustarvikkeille taataan turvallinen pääsy, Plan International ja humanitaariset kollegamme ovat pystyneet tavoittamaan epätoivoisesti apua tarvitsevat ihmiset.

Ramadanin aikana tarjosimme Rafahiin paenneille ihmisille 6 000 lämmintä iftar-ateriaa paikallisen kumppanimme Taawonin kautta. Yhteistyössä Egyptin Punaisen Puolikuun kanssa olemme toimittaneet Gazaan myös 600 ruokakoria, 1 000 ensiapupakkausta ja 1 600 vesipulloa.

Tarvitaan kuitenkin paljon enemmän. On ehdottoman tärkeää, että humanitaarisen avun turvallinen pääsy Gazaan taataan nopeasti, jotta avustusjärjestöt voivat toimittaa tarvikkeita siviileille, erityisesti aliravittuille lapsille ja raskaana oleville naisille.

Kaikkien Gazassa pidettyjen siviilivankien ja vangittujen palestiinalaislasten välitön vapauttaminen olisi asetettava etusijalle.

Kuten YK:n pääsihteeri António Guterres totesi äskettäin: ”Historian silmät katsovat. Emme voi kääntää katsettamme poispäin.”

Voimme vielä muuttaa historian kulkua. Myötätuntoinen suhtautuminen lapsiin on lähtökohta tämän epäoikeudenmukaisen ja julman sodan lopettamiselle. Näin säästetään ihmishenkiä ja annetaan lapsille mahdollisuus nauttia lapsuuden perusasioista – hyvästä terveydestä, koulutuksesta ja turvallisuudesta.

Meidän kaikkien on osallistuttava omalta osaltamme tämän vältettävissä olevan väkivallan ja kärsimyksen lopettamiseen Gazan lasten vuoksi.