Kymmenet tuhannet tytöt asuvat yhä täpötäysissä yhteismajoituksissa yli kuukausi Syyrian maanjäristyksen jälkeen. Yksityisyyden puute altistaa tytöt ja nuoret naiset sukupuoleen perustuvalle häirinnälle ja väkivallalle. Myös muistot maanjäristyksestä piinaavat yhä lapsia.

Juliana, 18, Carla, 16, ja Jacqueline, 16, asuvat väliaikaismajoituksessa aleppolaisen kirkon kellarissa. He haluavat epätoivoisesti palata entiseen elämäänsä ja kouluun.

“Maanjäristyksen jälkeen emme ole voineet käydä kotona. Vain äitini käy siellä toisinaan hakemassa meille tavaroita”, Carla kertoo.

Elämä ennen maanjäristystä oli Carlan mukaan varsin tavallista. Päivä, jona maanjäristys iski, oli sekin tavallinen. Carla tuli koulusta kotiin, teki läksyt, söi illallisen ja meni nukkumaan.

“Heräsin siihen, että äitini käski meitä nousemaan maanjäristyksen takia. Kesti pari sekuntia, ennen kuin ymmärsin, että se oli totta. Ajattelin, että se loppuisi parin sekunnin kuluttua, mutta se ei loppunut. Aloin itkeä ja huutaa ja sanoin äidilleni, että kuolemme kaikki”, Carla kertoo.

“Äitini halusi hakea takkinsa, ennen kuin lähdemme rakennuksesta. Sanoin sisarelleni, että meidän täytyy lähteä heti, mutta hän halusi odottaa äitiäni.

Carla lähti rakennuksesta yksin, paljain jaloin ja pelkässä pyjamassa. Alas mennessään hän koputti naapurin ovea ja kehotti heitä poistumaan rakennuksesta, ennen kuin se romahtaa.

“Juoksin kadulle, siellä oli pimeää ja satoi. Olin yksin kunnes muut saapuivat.”

Kun Carla löysi äitinsä ja siskonsa, he menivät läheiselle aukiolle, jossa oli vähemmän romahtamisvaarassa olevia rakennuksia. Maanjäristyksen loputtua he pääsivät hetkeksi palaamaan taloonsa. Kun seuraava maanjäristys muutamia tunteja myöhemmin iski, he ehtivät ottaa mukaansa lämpimiä talvivaatteita ja kenkiä.

“Menimme ensimmäiseksi kirkkoon, joka oli valmis majoittamaan meidät ja antamaan ruokaa”, Carla kertoo.

Maanjäristys vaikutti syvästi lapsiin

Tilapäismajoituksessa eläminen on vaikuttanut kaikkien hyvinvointiin.

“Tämä on erittäin raskasta mielenterveydelle. Kaikki itkevät, erityisesti lapset itkevät paljon.”

Maanjäristys on vaikuttanut syvästi lapsiin, ja he tarvitsevat mielenterveyspalveluja ja psykososiaalista tukea. Lapset näkevät painajaisia, kun he yrittävät käsitellä kokemaansa.

Yksityisyyden puute altistaa erityisesti teini-ikäiset tytöt ja nuoret naiset erilaisille riskeille, kuten sukupuoleen perustuvalle väkivallalle, hyväksikäytölle ja ahdistelulle.

18-vuotiaan Julianan mielestä elämä ennen maanjäristystä oli jämähtänyt uomiinsa, ja hän oli usein tylsistynyt.

“Maanjäristyksen jälkeen ymmärsin, että olin ollut väärässä. Olen valmis palaamaan rutiineihini ja ongelmiini, jotta en joutuisi elämään tällaista elämää”, Juliana sanoo.

“Pahin mahdollinen on tapahtunut”

Aleppossa monet maanjäristyksessä vahingoittumattomana säilyneistä kouluista on otettu majoituskäyttöön kotinsa menettäneille ihmisille. Syyrian koulutusjärjestelmä oli heikko jo ennen maanjäristystä. Noin puolet 5–17-vuotiaista lapsista ei käynyt koulua, ja yksi kolmesta koulusta oli muussa kuin opetuskäytössä.

”Joitakin kouluja avattiin yhdeksäsluokkalaisille ja sitä vanhemmille, mutta toisen suuren maanjäristyksen jälkeen ne suljettiin jälleen, koska koulumme kärsi vahinkoja”, Jacqueline kertoo.

Ystävykset haluavat palata kotiin mahdollisimman pian, mutta kukaan ei tiedä, milloin se on mahdollista.

“Olemme alkaneet ymmärtää, ettei normaalia elämää ole enää. Pahin mahdollinen on tapahtunut, mitään tämän pahempaa ei voi tapahtua. Olemme joutuneet kokemaan sotia, tauteja ja kaikkea mahdollista, mutta tämä on erilaista”, Carla sanoo.

Carlan mukaan oli vaikeaa nähdä rakennusten romahtavan. Kaikkein vaikeinta hänelle oli kuitenkin nähdä, kun raunioihin jäänyt tyttö pelastettiin aivan hänen silmiensä edessä.

“Vaikka en itse jäänyt rakennuksen alle, mielikuva tästä tytöstä on jäänyt mieleeni. Jos pelastajat olisivat saapuneet yhtään myöhemmin, tyttö ei olisi ehkä enää hengittänyt ja hän olisi kuollut. Tai hänen isänsä, joka tuotiin raunioista ja joka menetti jalkansa. Tai hänen äitinsä, joka kuoli. Kaikki nämä asiat tapahtuivat silmieni edessä”, Carla kertoo.

Toimitamme perheille hätäapua ja psykososiaalista tukea

Maanjäristys Syyriassa osui ennestään hauraalle alueelle, jota on koetellut 12 vuotta kestänyt sota ja talouden romahdus. Yli 4,1 miljoonaa ihmistä Luoteis-Syyriassa tarvitsi humanitaarista apua jo ennen maanjäristystä, ja monet olivat joutuneet pakenemaan kotoaan useita kertoja.

Autamme lapsia ja heidän perheitään yhdessä paikallisen kumppanimme MECC:in kanssa. Olemme toimittaneet perheille ruokaa, vettä, peittoja ja esimerkiksi makuupusseja. Olemme kartoittaneet lasten ja erityisesti vanhempansa menettäneiden tai kadottaneiden lasten tarpeita ja pyrimme vastaamaan niihin.

Koska suuri osa kouluista on nyt majoituskäytössä, lapset ovat jääneet ilman perinteisiä tukiverkostoja. Pyrimme tarjoamaan lapsille ja heidän perheilleen psykososiaalista tukea, puuttumaan erityisesti tyttöihin ja naisiin kohdistuviiin riskeihin sekä tukemaan koulutussektoria, joka vaurioitui pahoin maanjäristyksessä.