Kahdesti paennut Yara tahtoisi takaisin kotiin ja kouluun

Libanonilainen 12-vuotias Yara* on joutunut jättämään kotinsa jo kahdesti. Hän ei voi käydä koulua perheensä köyhyyden vuoksi. Joka aamu hän seuraa muiden lasten lähtöä kouluun ja haaveilee, että olisi yksi heistä.

12-vuotias Yara ei ole nähnyt ystäviään puoleen vuoteen. Tarkemmin sanottuna maaliskuun alun jälkeen, jolloin konflikti Libanonissa kärjistyi ja arviolta yli miljoona ihmistä joutui pakenemaan kotiseuduiltaan.

”Sanon usein ystävilleni, että palaamme jonain päivänä koteihimme ja istumme taas yhdessä juttelemaan.”

Yaran perhe pakeni sen jälkeen, kun hänen kotikyläänsä Baalbekissa pommitettiin.

Perhe on muuttanut jo kahdesti puolen vuoden aikana. Ensin taistelujen vuoksi ja toisen kerran sen jälkeen, kun vuokranantaja hääti perheen viiden kuukauden jälkeen. Nyt he asuvat yhden makuuhuoneen asunnossa, jossa sisustuksena on vain muutama patja.

Yaran suurin toive ei kuitenkaan liity asumiseen tai tavaroihin. Se liittyy kouluun.

Konflikti keskeytti opinnot

Konflikti on keskeyttänyt monien lasten koulunkäynnin. Libanonin kaikki koulut olivat suljettuina yli kolme viikkoa, ja satoja julkisia kouluja muutettiin tilapäismajoitukseksi kotinsa menettäneille perheille. Jo ennen konfliktin kärjistymistä noin joka viides kouluikäinen lapsi ei käynyt koulua.

Yara opiskeli kuudennella luokalla, kun hänen perheensä joutui pakenemaan. Hän yritti jatkaa opintojaan vaikeista oloista huolimatta. Ystävä lähetti oppimateriaaleja vanhempien puhelimeen, äiti lainasi paperia ja kyniä naapureilta, ja isosisko auttoi tehtävissä.

Kun opetus siirtyi verkkoon, opinnot katkesivat, koska Yaran perheellä ei ole käytössään internetiä. Nyt Yara joutuu uusimaan lukuvuoden.

Tänä syksynä äiti ilmoitti lapset lähialueen julkiseen kouluun, mutta yksikään heistä ei ole vielä aloittanut opiskelua. Perheellä ei ole varaa edes koulutarvikkeisiin.

Libanonin vuosia kestänyt talouskriisi on kurittanut perheitä kovalla kädellä.

”Minulla ei ole edes tuhatta liiraa (0,01 euroa) koululaukkua, kynää tai housuja varten”, Yaran äiti kertoo.
”Miten voisin lähettää lapseni kouluun, jos hänellä ei ole samoja varusteita kuin muilla?”

Yara kuitenkin odottaa koulun alkua.

”Haluan saada ystäviä ja nähdä, millaista opiskelu on. Joka päivä minä ja veljeni itkemme ja sanomme, että haluamme kouluun.”

Silmävamma vaikeuttaa opiskelua

Koulunkäynti ei ole ollut Yaralle helppoa aiemminkaan. Muutama vuosi sitten hän sai verkkokalvovamman, joka heikensi merkittävästi toisen silmän näköä. Lukeminen ja kirjoittaminen aiheuttavat kipua, joka pahenee vähitellen, kunnes hänen on pakko levätä.

Vanhan koulun arabian opettaja auttoi Yaraa vaikeina hetkinä. Kun silmä kipeytyi, hän antoi tämän levätä. Opettaja hankki Yaralle myös vihkon ja kynän ja huolehti siitä, ettei vähävaraisilta lapsilta vaadittu ylimääräisiä tarvikkeita.

”Pidin arabian opettajasta eniten, koska hän aidosti välitti meistä”, Yara sanoo.

Arkea niukkuuden keskellä

Kotona perheen taloudellinen toimeentulo on satunnaisten päivätöiden varassa.

Kun töitä löytyy, tuloilla ostetaan leipää. Joskus lapsille jää hieman taskurahaa. Viimeksi näin kävi pari viikkoa sitten.

Kotona Yara auttaa sisartaan siivouksessa ja pyykinpesussa sekä huolehtii nuoremmista veljistään. Seitsemänvuotiailla kolmosilla on kullakin toimintarajoitteita.

Koska sisaruksilla ei ole leluja, Yara keksii leikit itse. Patjoista, tyynyistä ja peitoista syntyy taloja, ja joskus hän järjestää lapsille juhlia.

”Toisinaan veljeni haluaisivat ostaa jotain. Silloin vastaan, että tulkaa mukaani, teen teille za’atar-leivän. He innostuvat siitä heti.”

Sitten hänen äänensä vakavoituu.

”Mitä minä voin tehdä? Sydämeni särkyy veljieni vuoksi.”

Unelmana koti, koulu ja oma sänky

Plan International tukee Yaran perhettä muun muassa käteisavustuksella, koulutarvikkeilla ja kuukautishygieniatarvikkeilla. Lisäksi perhe saa tarvittaessa yksilöllistä tukea ja palveluja.

”Toivoisin, että meillä olisi koti, jossa olisimme onnellisia. Että kävisimme koulua ja äiti voisi ostaa meille kengät ja kivoja asioita.”

Yaralla on myös konkreettisempi toive.

”Että minulla olisi oma sänky ja jokaisella veljelläni omansa. Ja että meillä olisi leluja.”

Tulevaisuudessa Yara haluaa arabian opettajaksi.

”Haluan muuttaa elämämme. Haluan, että voimme pukeutua uusiin vaatteisiin ja mennä ulos niin kuin muutkin lapset.”

*Yaran nimi on muutettu henkilöllisyyden suojelemiseksi.
Suomen ulkoministeriö tukee työtämme kriisin koettelemien lasten ja nuorten tukemiseksi Libanonissa.