Uutta elämää maanjäristyksen raunioilla | Plan

22.4.2016

Uutta elämää maanjäristyksen raunioilla

Monet menettivät kotinsa Nepalin maanjäristyksissä. Minmayan vauva syntyi tuhojen keskelle.

21-vuotias Minmaya, hänen kolmevuotias poikansa ja viime syksynä syntynyt poikavauvansa asuvat väliaikaistalossa.

Vuosi sitten Nepalia ravisteli maanjäristysten sarja, joka tappoi liki 9 000 ihmistä ja tuhosi satojen tuhansien perheiden kodit. Maanjäristysten seurauksena jopa 700 000 ihmistä tipahti elämään köyhyysrajan alapuolelle.

Monet perheet elävät edelleen väliaikaissuojissa. Silti elämä jatkuu, ja monet vauvat kasvavat nyt maanjäristystuhojen ympäröiminä.
 

Tuoreena äitinä tuhoalueilla

– Olin kotonani, kun maa alkoi järistä. Meidän piti juuri syödä päivällistä. Maanjäristyksiä on ollut aiemmin, joten tiesin heti, että nyt on kyse siitä. Tartuin poikaani ja juoksin ulos. Kotimme pysyi pystyssä vielä ensimmäisessä maanjäristyksessä, mutta toisessa se romahti, 21-vuotias Minmaya kertoo.

Minmaya asuu Dolakhan piirikunnassa, joka on pahiten viime vuoden maanjäristyksissä tuhoutuneita alueita Nepalissa. Aluksi Minmayan perhe joutui muuttamaan väliaikaisesti pois kotikylästään, mutta maanvyörymien takia muutto on nyt pysyvä.

– Maanvyöry oli hirvittävämpi kuin maanjäristys. Uudessa paikassa on haastavaa elää, koska kukaan ei huolehdi minusta. Mieheni työskentelee autonkuljettajana piirikunnan pääkaupungissa Charikotissa. Hän käy täällä kerran viikossa.

– En tiedä, haluanko takaisin kotiin. Meillä ei ole siellä mitään.

Minmayalla on 3-vuotias poika ja tämän pikkuveli, joka syntyi viime syksynä. Minmaya joutui synnyttämään vauvansa perheen väliaikaistalossa.

– Täällä ei ollut lääkäriä, ja synnytyksessä oli ongelmia. Onneksi perheeni kutsui paikalle terveyspisteen työntekijän, joka auttoi minua, Minmaya sanoo.
 

Turvallisesti takaisin kouluun

Plan on tukenut lasten koulunkäynnin jatkumista väliaikaiskouluissa, joissa lapset pääsevät nopeasti takaisin kiinni tavalliseen arkirytmiin.

– Koulumme romahti, ja vanhempamme, opettajamme ja naapurimme auttoivat meitä rakentamaan väliaikaiskoulun, jotta voimme jatkaa opiskelua, Susma* muistelee.

– Maanjäristys tuhosi kaiken. Järistysten jälkeen opin koulussa, että minun ei tarvitse pelätä. Ulkona on parempi kulkea aukeilla paikoilla, ja meidän täytyy pysyä yhdessä, jotta olemme turvassa.

Susma unelmoi isona arkkitehdin ammatista.

– Haluan mennä yliopistoon ja jatkaa opintojani niin pitkälle kuin mahdollista. Haluan isona suunnitella rakennuksia, jotka kestävät maanjäristykset, Susma sanoo.

Lue lisää työmme tuloksista Nepalissa ja auta Nepalin lapsia