Tutkimus: Viranomaiset eivät reagoi tyttöjen ja naisten kadulla kohtaamaan häirintään

3.12.2019

Tutkimus: Viranomaiset eivät reagoi tyttöjen ja naisten kadulla kohtaamaan häirintään

Vain kymmenesosa tyttöjen ja naisten kohtaamasta kadulla tapahtuvasta häirinnästä raportoidaan viranomaisille, ja raportoiduista tapauksista vain alle kolmasosa johtaa toimenpiteisiin, selviää Plan Internationalin ja Monash Universityn viidessä suurkaupungissa toteuttamasta tutkimuksesta.

Plan Internationalin ja australialaisen Monash Universityn tutkimus Sydneyssä, Madridissa, Limassa, Kampalassa ja Delhissä osoittaa, etteivät viranomaiset reagoi tyttöjen ja naisten kadulla kohtaamaan häirintään. Tytöt ja naiset käyttivät joukkokartoitusteknologiaa, jonka avulla he pystyivät nimettömästi ilmoittamaan kadulla kohtaamastaan häirinnästä. Häirintä vaihteli huutelusta vaanimiseen, uhkaavaan käyttäytymiseen ja fyysiseen tai seksuaaliseen väkivaltaan.

Vuonna 2018 nuoret naiset ja tytöt tekivät 14 500 karttamerkintää häirintätapauksista tai ”pahoista” paikoista. Tapauksista 1 270 ilmoitettiin viranomaisille, mutta ilmoituksista 67 prosenttia (852) ei johtanut toimiin.

Kun tutkijat tarkastelivat merkintöjä, joissa oli erikseen kuvattu tapahtunutta, vain 124 viranomaisille ilmoitetuista 733 tapauksesta (eli 16 %) johti toimenpiteisiin.

Reagointiaste seksuaalisiin häirintätapauksiin oli kaikista kaupungeista pienin Delhissä. Vain kaksi prosenttia seksuaalista häirintää koskevista ilmoituksista johti toimenpiteisiin. Limassa vastaava luku oli 16 prosenttia, Kampalassa 18 prosenttia, Madridissa 32 prosenttia ja Sydneyssä 34 prosenttia.

Häirinnästä ilmoittaneiden tyttöjen ja nuorten naisten saamat vastaukset viranomaisilta vaihtelivat vähättelystä, epäuskosta ja huomiotta jättämisestä lisähäirintään viranomaisten itsensä taholta ja siihen, että tyttöjen ja naisten oikeuksien ei annettu toteutua. Tämä johti turhautumiseen ja epäuskoon järjestelmää kohtaan.

Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen kertoo, että raportti tarjoaa arvokkaan näkemyksen siitä, miksi niin pienestä osasta häirintätapauksia tehdään ilmoitus.

– Ilmoituksen tekeminen häirinnästä tai väkivallasta vaatii paljon rohkeutta, mutta on selvää, että useimmiten tyttöjä ei oteta vakavasti. Järjestelmä ei tue heitä, kun he tekevät ilmoituksen. Liian moni näistä ilmoituksista katoaa matkalla, Heinänen sanoo.

– Naiset ja tytöt kaikkialla joutuvat sietämään häirintää osana arkeaan. He ovat joutuneet sopeutumaan siihen, mutta ennen pitkää sillä on vakava vaikutus heidän hyvinvointiinsa. Tutkimuksessamme tytöt ja nuoret naiset kertoivat meille selkeästi, että kun viranomaiset eivät anna heille tukeaan, kokemus voi olla häirintää tai väkivaltaa kokeneelle erittäin vahingollinen ja riipaiseva.

Kokemusten vähättely tai huomiotta jättäminen myös vahvistaa tyttöjen ja naisten uskoa siihen, ettei ilmoittaminen kannata ja etteivät he voi luottaa muiden tukeen.

– Tämä johtaa häpeän tunteeseen sekä ylläpitää haitallista kulttuuria, jossa häirintää kadulla pidetään normaalina ja mitättömänä tai vähäisenä asiana, Heinänen kertoo.

– Viestimme on, että jokainen ilmoitus on otettava vakavasti ja järjestelmän täytyy muuttua, jotta ilmoittamiseen ja sen jälkeisiin toimiin on selkeä prosessi. Jollei tämä tehdä, kadulla tapahtuvan häirinnän liian vähäinen ilmoittaminen ja sen yhteiskunnallinen hyväksyminen jatkuvat.

 

Plan International vaatii tutkimuksen pohjalta toimia tyttöjen ja nuorten naisten tilanteen parantamiseksi ja kadulla tapahtuvan häirinnän estämiseksi:

  • Viranomaisten on panostettava sukupuolisensitiiviseen koulutukseen kadulla tapahtuvasta häirinnästä ja reagoinnista siihen.
  • Ilmoitusjärjestelmien on oltava selkeitä ja yksinkertaisia, niiden on mahdollistettava nimettömät ilmoitukset ja kaikki ilmoitukset on otettava vakavasti ja käsiteltävä kunnioittavasti riippumatta teon koetusta vakavuudesta.
  • On otettava käyttöön puhelinlinja tai sovellus, johon voi ilmoittaa seksuaalisesta häirinnästä ympäri vuorokauden.
  • On tehtävä julkisia tiedotuskampanjoita kadulla tapahtuvan häirinnän kaikista muodoista ja niistä ilmoittamisen kannustamiseksi, vaikka tapauksia ei arvioitaisi vakaviksi.
  • Valtioiden tulee tarkastella nykyistä lainsäädäntöä varmistaakseen, että kadulla tapahtuvaan häirintään syyllistyneet joutuvat vastuuseen teoistaan.

 

Lue tutkimus ja sen tiivistelmä (molemmat englanniksi) >>
Lue lisää muista tutkimuksistamme >>

Tutustu toimintaamme