”Pyysin silpomista anteeksi tyttäreltäni” | Plan

25.11.2015

”Pyysin silpomista anteeksi tyttäreltäni”

Ympärileikkaus jätti pysyvät jäljet etiopialaisten Asnakechin, Ayelechin ja Woton kehoon ja elämään. Nyt naiset kamppailevat julmaa perinnettä vastaan.

"Toivon, että ympärileikkaus siirtyy historiaan samoin kuin morsiamenryöstö", sanoo Asnakech Qere. Hän on kärsinyt molemmista haitallisista perinteistä.

Teksti: Iida Riekko
Kuvat: Meeri Koutaniemi

Keskipäivän valo siivilöityy pölyiseen luokkahuoneeseen Sidamassa, Etelä-Etiopian vuoristossa. Asnakech Qere, 28, kuuntelee, kun koulun rehtori puhuu tyttöjen oikeuksista. Viereisessä penkkirivistössä tytöt ja pojat supattavat ja vilkuilevat pihalle, mutta Asnakech istuu selkä suorassa, hievahtamatta.

Naista voisi luulla koululaisen äidiksi, mutta hän on täällä viidennen luokan oppilaana.

Asnakech on herännyt neljältä, sytyttänyt nuotion ja valmistanut aamupalan perheelleen, lypsänyt kaksi lehmää ja tehnyt läksyt. Auringon noustua hän on kävellyt reilun tunnin kouluun.

Asnakechin mies ei tue vaimonsa koulunkäyntiä eikä hyväksy kotitöistä luistamista. Asnakech ei kuitenkaan aio luovuttaa päästyään vuosien tauon jälkeen opintielle.

– Rakastin lapsena koulua, mutta vanhempani eivät arvostaneet tyttöjen koulutusta. Opintoni loppuivat toiseen luokkaan, niin kuin monella tytöllä vieläkin, Asnakech kertoo oppitunnin jälkeen.

Hän haluaa puhua elämästään koulun pihalla, sillä kodissaan hän ei tunne oloaan turvalliseksi.
 

Asnakech ehtii nukkua vain muutaman tunnin yössä. Hän hoitaa koulun lisäksi kaikki kotityöt.

Morsiamenryöstö lähes kitketty

Kun Asnakech oli kahdentoista, hänen vanhempansa päättivät, että tytär on aika ympärileikata. Itseoppinut silpoja tuli perheen kotiin. Asnakech muistaa yhä pelkonsa ja sen, ettei kukaan lohduttanut häntä.

Ympärileikkaaja viilsi partaterällä tytön klitoriksen ja häpyhuulet. Vuotavaan haavaan hän paineli tuhkaa ja lehmänlantaa.

Viisi päivää myöhemmin Asnakech käveli kotikylänsä lähellä, kun tuntematon mies pakotti hänet mukaansa ja raiskasi hänet.

– Perheeni määräsi minut naimisiin hänen kanssaan, koska en ollut enää puhdas. Kukaan muu ei olisi enää huolinut minua, Asnakech kertoo.

Morsiamenryöstö oli vielä muutama vuosikymmen sitten yleinen käytäntö Etiopian maaseudulla. Nyt tapa on saatu lähes kitkettyä. Asnakech kuului viimeisiin tyttöihin, jotka joutuivat menemään naimisiin raiskaajansa kanssa. Hän ei tiennyt mitään 25-vuotiaasta miehestään.

Lapsimorsianta pelotti uudessa kodissaan, yhden huoneen savimajassa, jossa asuivat myös miehen vanhemmat. Asnakech yritti paeta, muttei löytänyt tietä kotiin. Silpominen ja raiskaus olivat aiheuttaneet vakavia vammoja, joista Asnakech toipui pitkään.

– En vieläkään löydä sanoja kokemalleni kivulle. Ajatus sukupuoliyhteydestä tuntui mahdottomalta, mutta en saanut valita.

Pian Asnakech huomasi olevansa raskaana. Hän kärsi odotusaikanaan kivuista ja pelosta.

Kun synnytys alkoi, supistukset ja verenvuoto jatkuivat kaksi päivää. Lopulta miehen perhe vei Asnakechin sairaalaan.

Pieni poikavauva oli ehtinyt kuolla kohtuun.

– Ilman keisarileikkausta olisin kuollut itsekin. Tunnen yhä joka päivä sisälläni poikani menetyksen.

Puolen vuoden kuluttua Asnakech oli jälleen raskaana. Tällä kertaa syntyi elävä lapsi, tytär Tewabech. Neljä vuotta myöhemmin tämä sai Cherinet-veljen.

Lapset syntyivät keisarileikkauksella, sillä silpomista ja ensimmäistä synnytystä seuranneet komplikaatiot estivät alatiesynnytyksen. Ne aiheuttivat myös toistuvia tulehduksia, joita Asnakech ei osannut hoitaa.

Sidaman vuoristokylissä uskotaan, että keisarileikkauksella synnyttänyt nainen elää korkeintaan seitsemän vuotta. Kun tyttären seitsemäs syntymäpäivä lähestyi, Asnakech uskoi elämänsä olevan lopussa ja murehti tytön tulevaisuutta.

Tyttöjen ympärileikkaus oli – ja on yhä – Sidamassa normi. Asnakechin kotiseudulla keskimäärin yhdeksän kymmenestä tytöstä silvotaan ennen teini-ikää. Perheet uskovat, että leikkaamaton tyttö on kuriton, rikkoo astioita ja juoksee miesten perässä. Ympärileikattu tyttö taas nähdään kuuliaisena, ja hänen uskotaan synnyttävän poikia.

– Olin varma, että leikkaus on tyttäreni parhaaksi. Koska muistin oman tuskani, halusin olla Tewabechin tukena leikkauksessa. Tewabech kirkui ja rimpuili, ja verta tuli paljon. En pystynyt olemaan huoneessa, vaan minun piti lähteä ulos itkemään, Asnakech kertoo.
 

Kidist (vas.) ja Eminet puhuvat ystävilleen silpomisen ja lapsiavioliiton haitoista. – Muut kuuntelevat meitä. Tiedämme seuraukset, koska vanhempamme ovat kärsineet niistä.Ratkaisuja yhteisökeskustelusta

Joukko naisia, miehiä, tyttöjä ja poikia istuu ringissä nurmikolla auringonpaisteessa. Keskustelu käy kiivaana. Käynnissä on yhteisökeskustelu, jossa kyläläiset pohtivat yhteisiä ongelmiaan ja ratkaisuja niihin.

Plan International käynnisti yhteiskeskusteluhankkeen Asnakechin kotikylässä kolme vuotta sitten. Järjestö kutsui kaikkia kyläläisiä ikään tai asemaan katsomatta tilaisuuksiin, joissa ihmiset saivat tietoa haitallisista perinteistä.

Keskusteluissa Asnakech ymmärsi, ettei keisarileikkaus tarkoita kuolemaa ja ettei ympärileikkaus vaikuta tytön moraaliin tai lasten sukupuoleen.

Hän käsitti myös, että hänen omat vaikeutensa johtuivat silpomisesta, morsiamenryöstöstä ja lapsiavioliitosta.

– Jos olisin aiemmin ymmärtänyt silpomisen ja sen seurausten yhteyden, en olisi antanut silpoa lastani, mutta minulla ei ollut tietoa eikä koulutusta. Olen pyytänyt häneltä anteeksi, Asnakech sanoo.
 

Tyttäriä ei silvottu

Samassa keskusteluryhmässä käyvät myös Endrias, 42, ja Ayelech Ena, 32. He kutsuvat kokouksen jälkeen kotiinsa, pyöreään savimajaan, jota ympäröi smaragdinvihreä kahvipelto.

Avotuli levittää savua hämärään majaan. Seinustalla kolme lehmää märehtii ruohoa. Muutaman metrin päässä ovat parin ja heidän kahden lapsensa patjat.

Endrias ja Ayelech katsovat toisiaan lämpimästi. Liitto ei kuitenkaan ole ollut mutkaton.

– Kun menimme naimisiin, olin vain 14-vuotias. Aluksi rakkauselämämme tuotti pahoja kipuja ja vastustin miestäni. Nyt tiedän, että se johtui ympärileikkauksesta ja liian varhaisesta avioliitosta, Ayelech kertoo.

Vuoden kuluttua häistä pari sai tyttären, kahden vuoden kuluttua toisen. Molemmat synnytykset kestivät kaksi päivää. Ayelechille nousi kuume, ja toisella kertaa hän sai tulehduksen, josta toipui viikkoja.

18-vuotiaana Ayelech oli jälleen raskaana. Kun synnytys alkoi, kivut kestivät vuorokausia eikä kohdunsuu avautunut.

Lopulta Endrias päätti viedä Ayelechin sairaalaan kymmenien kilometrien päähän. Koska perheellä ei ollut polkupyörää tai kärryjä, mies pyysi mukaan kahdeksan naapuria. Jokainen kantoi vuorotellen selässään tajutonta Ayelechia.

– Lopulta keisarileikkauksessa syntyi pieni poikamme, joka oli jo kuollut. Me kaikki itkimme, Endrias kertoo.

Ayelech oli pitkään voimaton ja sairas.

– Olen yhä surullinen, koska en voi enää saada lapsia eikä meillä ole poikaa suvun jatkajaksi, Ayelech sanoo.

– Nähdessäni vaimoni kärsimyksen mietin, miten voisin lievittää hänen tuskaansa. Päätin, ettei tyttäriämme silvottaisi ja että he saisivat hyvän koulutuksen, Endrias kertoo.

Nyt Kidist, 16, ja Eminet, 14, menestyvät koulussa ja haaveilevat yliopistosta.

– Tuntuu lohdulliselta tietää, että tyttärieni synnytykset voivat sujua ilman ongelmia ja he voivat saada hyvän rakkauselämän, Endrias sanoo.

Kidist ja Eminet kuuntelevat kauempaa vanhempiensa puhetta. Silpomisesta kysyttäessä he reipastuvat puhumaan. Sisarukset ovat mukana Planin tyttökerhossa, joka levittää tietoa silpomisen haitoista.

– Olen ylpeä siitä, ettei minua ole leikattu, ja kannustan muitakin tyttöjä vastustamaan silpomista, Eminet sanoo.

– Eräs ystäväni kuoli silpomisen seurauksiin. Enää en voi auttaa häntä, mutta voimme auttaa niitä, joita ei vielä ole silvottu, Kidist täydentää.

Woto Womacho ansaitsi ennen kunnioitusta ympärileikkaajana, nyt silpomisen suorapuheisena vastustajana.

Asenteet muuttuvat

Asennemuutos on jo tuottanut tulosta: kolmen vuoden aikana silpomisen haitat on ymmärretty  hankkeessa mukana olevissa kylissä niin hyvin, että niissä yli yhdeksän kymmenestä syntyvästä tytöstä välttää silpomisen. Tärkeässä roolissa asennemuutoksessa on ollut Woto Womacho, seudun voimanainen, joka ei tiedä tarkkaa ikäänsä.

– Isoäitini oli kunnioitettu ympärileikkaaja. Hän opetti taitonsa minulle, ja jo nuorena tienasin elantoni leikkaamalla lähikylien tyttöjä. Kaikki tunsivat kykyni, Woto kertoo.

Kesäkuukausina, jolloin leikkaus on tapana tehdä, Woto saattoi yhden päivän aikana poistaa partaterällä kymmenen tytön häpyhuulet ja klitoriksen. Terä oli tapana puhdistaa vain pyyhkimällä.

– Minut leikattiin, kun olin neljän. Omat tyttäreni leikkasin samassa iässä, kaikki neljä. He itkivät ja huusivat, mutta minä olin vahva. Kukaan mies ei olisi halunnut leikkaamatonta tyttöä vaimokseen. Sellainen tyttö oli silmissämme likainen, Woto kertoo.

Hän kärsi yhdyntäkivuista ja pitkistä, vaikeista synnytyksistä, muttei tiennyt niiden liittyvän silpomiseen.

Kun Planin yhteisökeskustelut alkoivat, naapurit houkuttelivat vastahakoisen Woton mukaan kokouksiin. Niissä hän kuuli silpomisen seurauksista: kivusta, tulehduksista, vaikeista synnytyksistä sekä hi-viruksen leviämisestä terän välityksellä.

– Aloin ymmärtää, että se mistä sain rahaa ja arvostusta, oli vastoin Jumalan lakia. Se teki kipeää. Kaikelta siltä, millä olin ansainnut kunnioitukseni, meni pohja. Syyt, joiden vuoksi silvoin tyttöjä, olivat taikauskoa. Uskomuksia pitää yllä miesten halu hallita naisten seksuaalisuutta, Woto sanoo painokkaasti.

Hänen ainoa vaihtoehtonsa oli lopettaa ammattinsa. Kun vanhemmat nyt pyytävät Wotoa leikkaamaan tyttärensä, hän kertoo heille silpomisen vaaroista.

– Yhteisössämme ei ole toista ympärileikkaajaa, joten jos vanhemmat haluavat silpoa tyttärensä, he joutuvat viemään tämän kauas. Elän nyt köyhästi. Söin ennen lihaa ja voita, enää minulla ei ole niihin varaa. Olen kuitenkin rauhassa itseni ja Jumalani kanssa.
 

Koulutyö kantaa hedelmää

Myös lapsena siepattu Asnakech puhuu kylässään ja koulussaan ympärileikkausta vastaan, koska toivoo, etteivät muut äidit tekisi samaa virhettä kuin hän leikkauttaessaan tyttärensä.

– Yhteisökeskustelut antoivat minulle itseluottamusta ja haaveita. Sukulaiseni naureskelivat, mitä hyötyä sinulle enää on koulunkäynnistä. Haluan tehdä sen itseni takia ja levittää muille tietoa, jonka olen itse saanut, Asnakech kertoo.

Ahkera koulutyö on kantanut hedelmää: Asnakech on neljänneksi paras luokkansa 60 oppilaasta. Hän haluaa ammatin ja omaa rahaa, joiden turvin voi elättää itsensä ja erota miehestään.

– En ole vielä ylpeä itsestäni, mutta aion olla, kunhan saavutan päämääräni. Haaveeni on tulla kätilöksi, jotta voin estää ympärileikkauksia ja auttaa silvottuja naisia synnytyksissä.

Reportaasi on julkaistu alun perin Anna-lehdessä.

25.11. vietetään YK:n kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.

Lue lisää silpomisen vastaisesta työstä >>

Tyttösponssi-kuukausilahjoituksella tuet tyttöjä ja autat lopettamaan haitalliset perinteet, kuten tyttöjen sukuelinten silpomisen. Luo mahdollisuuksia maailman tytöille. Lue lisää ja tule tyttösponsoriksi.

 

Liity tyttösponsoriksi

Tule mukaan sinnikkääseen työhön silpomisen lopettamiseksi. Pysyvä muutos on mahdollinen.

Tee kertalahjoitus

Auta tekemään tyttöjen silpomisesta historiaa lahjoittamalla. Jokainen lahjoitettu euro on tärkeä.

Jaa tietoa

Osallistu keskusteluun ja tyttöjen oikeuksien edistämiseen sosiaalisessa mediassa. #loppusilpomiselle @plansuomi