"Nyt tiedän, että apu menee todellakin perille" | Plan

15.6.2017

"Nyt tiedän, että apu menee todellakin perille"

Helsinkiläinen Miikka Pelkonen tapasi Ruandassa Plan-kummityttönsä Enathan. Hän tutustui myös Planin työhön esikoulutoiminnasta säästöryhmään.

Mikä sai sinut ryhtymään kummiksi vuosi sitten?

”Olen tukenut muita järjestöjä kuukausilahjoituksilla, mutta halusin löytää vielä henkilökohtaisemman auttamisen muodon. Plan kykenee isona järjestönä auttamaan ja viemään hankkeita oikeasti eteenpäin. Merkittävää oli myös se, että Plan on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Nuorempana uutiset Ruandan kansanmurhasta järkyttivät minua, joten olin iloinen, että löysin kummilapsen maasta, joka oli jollain tasolla pyörinyt ajatuksissa. Halusin mennä avoimin mielin sekä Enathan kylään että koko Ruandaan.”

Millainen kokemus kummivierailu oli?

”Pieni Akabuyen kylä sijaitsi Etelä-Ruandassa kaukana isoista kaupungeista. Sinne pääsi pomppuisia hiekkateitä pitkin. Kotina oli savimaja, jossa Enatha elää tätinsä kanssa.

Enatha oli alkuun hieman ujo, mutta muuten kylän lapset tulivat kättelemään, koskettelemaan ja ihmettelemään valkoista miestä. Hymyjen ja ilon määrä oli melkoinen.

Kylän lapset esittivät iloisen gushayaya-tanssin, ja minä ja koko kylä iloitsimme ja kannustimme. Lopussa pääsin itsekin tanssimaan. Kylän päällikkö piti pitkän puheen. Oma kinyarwandan taitoni oli aloittelijan tasolla, mutta onneksi Planin henkilökunta käänsi minullekin hänen viestinsä.

Kerroin Suomesta, ja kyläläiset olivat kiinnostuneita kaukaisesta ja kylmästä maasta. He kertoivat omasta arjestaan ja kylän kuulumisista.

Vein kylän lapsille karkkia, jalkapallon, kyniä, papereita sekä hiuskiinnikkeitä tytöillä. Itse sain perheen veistämän puisen säilytysastian sekä usean kilon säkin omassa maassa kasvaneita papuja. Nyt ne ovat kotonani kunniapaikalla.”

Mitä näit Planin työstä? 

”Kävimme 4–6-vuotiaille tarkoitetussa esikoulussa. Se on turvapaikka lapsille, jotka ennen pyörivät kaduilla toimettomina. Esikoulussa he saavat olla luovia, leikkiä ja ottaa ensiaskeleita kohti koulumaailmaa.

Kävimme myös ala- ja yläkoulussa, joiden rehtorit esittelivät toimintaa. Pelasin myös koululaisten kanssa jalkapalloa.

Yksi vaikuttavimmista hankkeista oli 12–15-vuotiaiden talouskurssi, jolla lapset oppivat taloudenpitoa ja säästämistä. 20 oppilasta olivat onnistuneet säästämään kahden vuoden aikana yhdessä peräti 120 euroa, mikä on siellä valtavan iso raha.”

Millaisia tunteita vierailu herätti?

”Taas tuli todettua, että monesti ihmiset, joilla on vähän, osaavat nauttia eniten elämästä. Monet länsimaalaiset uskovat omistavansa jotain, mutta maailma kuuluu elämänhaluisille.

Parasta oli nähdä Enatha, vierailla hänen kylässään ja nähdä se valo, mikä siellä huokuu tulevaisuudesta. Nyt tiedän, että oma apu menee todellakin perille.”

Tutustu toimintaamme