Nepalia jälleenrakentamassa | Plan

12.6.2015

Nepalia jälleenrakentamassa

Planin Kaisa-Leena Juvonen työskentelee Nepalissa kevään maanjäristysten tuhoalueilla. Näissä kirjoituksissaan hän kertoo kokemuksistaan suoraan Planin hätäaputyön keskeltä. Juvonen työskentelee Plan Suomen humanitaarisen avun asiantuntijana.

Teksti: Kaisa-Leena Juvonen

 

Mökkitiellä ennen juhannusta

17.6.2015

Jaoimme maanantaina 25 kiloa riisisäkkejä korkealla vuoren rinteellä asuville yhteisöille Nepalissa. Paikalle saapui yli 1 100 perhettä hakemaan ruoka-apua.

Matkalla yhteisöihin katselin alas laaksoon pomppuisella, sateen kuraamalla tiellä, ja näkymä toi mieleeni jotain tuttua. Mökki! Juhannus! Nythän on juhannusviikko!

Huonokuntoisen suomalaisen mökkitien lisäksi yhtäläisyydet juhannukseen jää kuitenkin ehkä sateeseen. Nepalissa monsuunisateet jo kolkuttelevat ovelle, ja sadetta on jokaisena päivänä, viimeistään yöllä.

Istun hiljaa nelivetoisen auton etupenkillä sylissäni painava reppu. Ajamme pitkin vuoren rinnettä. Katson alas laaksoon ja haukon henkeäni. Mitkä maisemat!

Kylien kohdalla henki kuitenkin salpautuu. Kuin pommeja olisi pudotettu taivaalta! Joku yksittäinen talo on osittain pystyssä. Tai ei sittenkään. Sen takaosa on kokonaan romahtanut.

Jotkut ovat löytäneet raunioista rakennukseen kelpaavaa materiaalia ja pystyttäneet väliaikaisen asumuksen seinät. Kattona on avustusjärjestöiltä saadut pressut. Joillakin on ollut varaa ostaa kattopellit tai ne ovat säilyneet käyttökelpoisina järistyksien jäljiltä.

Mikä voima maassa onkaan! Voima, joka järisytti laajoja alueita yli seitsemän megamagnitudin asteikolla huhtikuun lopulla ja taas uudestaan toukokuussa. Jälkijäristykset jatkuvat edelleen päivittäin. Mutta voimaa on myös näissä ihmisissä. He rakentavat uudestaan kyliään ja elämäänsä. Muuta vaihtoehtoa ei ole.

Ja mikä voima ja uutteruus onkaan paikallisissa kollegoissani. Heistä suurin osa on tehnyt 15-tuntisia työpäiviä yli 45 päivää. Pyydän heitä pitämään vapaapäivän. Saan hymyn ja aina saman vastauksen: ”Ehkä sitten, kun avun jakelu on suoritettu.”

Siispä olemme juhannuksen töissä, mutta ehkä ensi viikolla pidämme vapaapäivän.
 

 

Sekavia tunteita Nepalin maanjäristysten tuhoalueilla

12.6.2015

Saavuin Nepaliin tukemaan Planin työtä maanjäristyksen jälkeen. Kathmandussa oli vastassa lauantaina toimisto täydessä työssä.

Hyppäsin työhön suoraan mukaan ja jo sunnuntaina edessä oli neljätoistatuntinen työpäivä. En valita, tämä on oma uravalinta ja tätä minä haluan tehdä, tässä olen hyvä ja tässä minusta on hyötyä. Juuri nyt haluan olla täällä sataprosenttisesti.

Informaatiota tulvii, ja tarpeita ihmisillä on täällä paljon. Avustustyöntekijöillä ja valtion toimijoilla riittää tekemistä. Ja samalla ehdin nopeasti sivusilmällä kuulla Suomen kollegoideni kamppailua valtion kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun varojen leikkaamisesta kanssa.

Sekavia tunteita.

Saavuin johtamaan Planin operaatiota Sindhupalchowkiin, joka on yksi pahiten maanjäristyksistä kärsineistä alueista. Samalla julkistettiin myös uusimman tarvekartoituksen tulokset. Sindhupalchowkissa 88 prosenttia väestöstä on poissa kodeistaan ja 39 prosenttia asuu väliaikaisissa asumuksissa.

Auton ikkunasta katsoessa jokaisessa pystyssä olevassa talossa on vähintään murtuma, ja joko seinä tai katto sortunut. Puolentoista tunnin ajomatkan aikana silmämääräisesti kunnossa olevien talojen määrän pystyin laskemaan yhden käden sormilla.

Jälleenrakennusta hidastaa sopivien maa-alueiden löytäminen, sellaisten, joille olisi turvallista rakentaa ja joilla ihmisillä olisi mahdollista elää ja harjoittaa elinkeinoaan. Tällä hetkellä ihmisillä on ruokaa noin neljän viikon tarpeisiin: vain viidenneksellä ihmisistä on puolet ruokavarastoista jäljellä, loput ovat menettäneet suurimman osan tai kaiken.

Sindupalchowkin kouluista 92 prosenttia on tuhoutunut kokonaan tai osittain. Lapsia ei uskalleta lähettää kouluun jälkijäristysten pelossa. Noin 70 prosentilla ihmisistä ei ole puhdasta vettä, puolella ei ole vessaa tai edes ulkohuussia.

Sekavia tunteita.

Samalla kun Nepalin maanjäristykset ovat hiipuneet pikku hiljaa median valokeilasta ja kun Suomessa suunnitellaan kehitysyhteistyöleikkauksia, kontrasti todellisuuteen Sindupalchowkissa tuntuu todella absurdilta.

Kirjoittaja on Plan Suomen humanitaarisen avun asiantuntija. Seuraa twitterissä: @Plan_KLJ

Osallistu Nepalin katastrofikeräykseen

Tutustu toimintaamme