Koulu auttaa unelmoimaan | Plan

23.11.2018

Koulu auttaa unelmoimaan

Asma pakeni Syyrian sotaa Jordaniaan ja pääsi jatkamaan koulunkäyntiä. Psykososiaalinen tuki ja koulu auttavat Asmaa kestämään ankaraa arkea ja muistoja sodasta.

Asma, 9, haaveilee kunnollisesta kodista ja kirjoista.

Yhdeksänvuotias Asma herää usein painajaisiin. Niissä lentokoneet pudottavat pommeja ja sotilaat ampuvat ihmisiä.

Asma on nähnyt itse asiat, jotka palaavat hänen uniinsa. Asma pakeni Syyrian sotaa Jordaniaan kolme vuotta sitten vanhempiensa ja kahden sisaruksensa kanssa. Sitä ennen perhe piilotteli varastorakennuksissa rajaseudulla. Kun sadat ihmiset ylittivät rajaa aavikolla, sotilaat ampuivat pakenijoita.

Jordaniassa Asman perhe sai asunnon Ammanin slummialueelta lentokentän läheltä. Kesti vielä vuoden, ennen kuin Asma ja hänen sisarustensa paperit saatiin kuntoon kouluun rekisteröitymistä varten. Kun Asma pääsi palaamaan opintielle, hän joutui samaan luokkaan kaksi vuotta nuorempien oppilaiden kanssa.

– Onneksi pääsen kouluun, mutta minulle ei jää aikaa leikkimiseen, koska koulu on kaukana kukkulan päällä, Asma sanoo.

Asma asuu Ammanin slummialueella. Vapaapäivinä hän leikkii sisarustensa kanssa joutomaalla kotinsa vieressä.

 

Tukea traumojen käsittelyyn

Koulussa opettajat huomasivat, että Asma oli sairastunut sodan aiheuttamien traumojen vuoksi paniikkihäiriöön, joka vaikeutti hänen oloaan ja oppimistaan.

Nyt Asma on saanut apua. Hän käy kuvataideterapiassa, ja hänen vanhempansa ovat saaneet Planin vanhempainryhmässä neuvoja lasten hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukemiseen. Asman pahimmat oireet ovat helpottaneet, mutta hän tarvitsee psykososiaalista tukea vielä pitkään.

Luokkahuoneessa Asmalla on muuta ajateltavaa kuin kokemansa kauhut. Koulu on tytölle niin mieluisa paikka, että hän haaveilee opettajan ammatista.

Asman lempiaine on äidinkieli eli arabia.

– Olen niin hyvä lukemaan, että opettaja antaa minun usein lukea ääneen. Silloin tulen iloiseksi.

Asma rakastaa lukemista ja tarinoiden maailmaa, mutta hänellä ei ole yhtäkään kirjaa.

– Joskus vanhempani saavat naapureilta kirjoja lainaan, ja luen ne aina tarkkaan.

Asma kertoo mielellään tarinoita pikkusiskolleen Imanille, 7.

 

Haaveena kirjat ja kunnollinen koti

Sota ja pakolaisuus ovat romahduttaneet perheen elintason. Syyriassa Asman isä omisti menestyvän autokaupan, jonka yläkerrassa perhe asui mukavasti. Koti ja kauppa tuhoutuivat pommituksessa, eikä mitään jäänyt jäljelle – ei edes yhtä Asman rakkaista kirjoista.

Jordaniassa Asman vanhemmat eivät ole saaneet työlupaa, ja perhe elää pienellä pakolaisavustuksella. Rahat eivät riitä hedelmiin, lihaan tai kalaan, joten pöydällä – tai tarkemmin sanottuna lattialla – on joka päivä riisiä ja hummusta. Koleassa asunnossa on paha kosteusvaurio, ja viisihenkinen perhe nukkuu yhdessä huoneessa.

– Jos Syyriassa ei olisi sotaa, haluaisin takaisin kotiin. Mutta nyt en halua. Minua pelottaa ajatella sotaa, Asma sanoo.

Vaikeiden olojen keskellä Asma haaveilee paremmasta. Se tarkoittaa unelmointia asioista, jotka ovat monelle itsestäänselvyyksiä.

– Toivon, että vanhempani saisivat töitä ja rahaa ja me paremman kodin. Haluaisin kunnollisen sängyn, jossa voisin nukkua, koska nyt nukun homeisella patjalla. Ja haluaisin kovasti tavata taas sukulaiseni.

Ennen viimeisen haaveen kertomista Asman kasvoille leviää ujo hymy.

– Ja haluaisin kirjoja ja satuja, joita voisin lukea joka päivä.

 

Teksti: Iida Riekko

Kuvat: Mikko Toivonen

Asman nimi on muutettu lastensuojelusyistä.

Anna jouluna lahja maailman lapsille.
Katso vinkit joulun hyväntekeväisyyteen >>

Tutustu toimintaamme