Isoäiti ei anna silpoa lapsenlastaan | Plan

5.2.2018

Isoäiti ei anna silpoa lapsenlastaan

Malissa yhä useampi perhe tahtoo lopettaa tyttöjen sukuelinten silpomisen. Perinne on kuitenkin juurtunut syvälle, ja sen kitkeminen vaatii sinnikkyyttä ja yhteistyötä.

Kolmevuotiaan Aissatoun äiti Sanaba ja isoäiti Fatoumata haluavat katkaista silpomisperinteen. Molemmat naiset ovat kokeneet kivuliaan silpomisen.

– Ympärileikkaamaton tyttö ei pääse naimisiin. Niin kylässämme tavattiin sanoa ennen, vakuuttelee malilainen isoäiti Fatoumata, 55.

– Tiedämme kuitenkin, ettei se ole totta. Malissa on etnisiä ryhmiä, jotka eivät silvo naisten sukuelimiä, ja niin vain nekin miehet ja naiset menevät naimisiin!

Yksi Fatoumatan tyttäristä on naimissa eri etniseen ryhmään kuuluvan miehen kanssa, jolla on myös toinen vaimo.

– Eräänä päivänä tyttäreni tuli kotiin todella tuohtuneena. Hänelle oli selvinnyt, että hänen aviomiehensä jakoi mieluummin vuoteensa toisen vaimon kanssa, sillä toisen vaimon kanssa mies sai enemmän nautintoa. Kyllä, meidän perheessä puhutaan tällaisista asioista. Kun lapset ovat menneet naimisiin, he ovat tasavertaisia vanhempiensa kanssa ja heille voi puhua suoraan, Fatoumata sanoo.

– Minusta ei ole normaalia, ettei nainen nauti seksistä. Olipa sitten mies tai nainen, naimisissa ollessaan molemmilla on oikeus nautintoon sängyssä. Mutta aina tulee olemaan miehiä, jotka ajattelevat, ettei naisen nautinnolla ole väliä.

Sukuelinten silpominen vähentää merkittävästi naisten seksuaalista nautintoa, koska siinä poistetaan klitoris, usein myös muita osia ulkoisista synnytyselimistä.
 

Imaami Nega, 48, kantaa aina mukanaan kuvaa ainoasta tyttärestään. Tyttö menehtyi verenvuotoon kolme päivää sen jälkeen, kun hänen sukuelimensä oli silvottu.

Isoäiti katkaisi perinteen

Fatoumatan lapsenlapsi Aissatou, 3, on tänään pukeutunut vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon. Aissatoun äidin Sanaban mukaan tyttö haluaa aina näyttäytyä parhaimmillaan. Hän haluaa pukeutua kauniiseen mekkoon ja siisteihin kenkiin sekä vaatii letit hiuksiinsa. Eikä tyttö koskaan lakkaa puhumasta.

– Eniten tykkään veljieni kanssa leikkimisestä, Aissatou kertoo.

Kolmevuotiaalla tytöllä on todennäköisesti edessään terveempi ja turvallisempi tulevaisuus kuin aiempien sukupolvien tytöillä, sillä häntä ei silvota.

Fatoumata kertoo, kuinka aiemmin koko kylä juhli, kun nuorten tyttöjen sukuelimet silvottiin.

– Menneinä aikoina sukuelinten silpominen oli tyttöjen siirtymäriitti, joka valmisti heitä tulevaisuutta varten. Koko yhteisö osallistui, mutta koska nykyään tyttöjen sukuelinten silpominen on kiisteltyä, se tehdään yleensä kotona huomiota herättämättä. Lisäksi silvottavat tytöt ovat aina vain nuorempia. Tämä johtuu siitä, että mitä nuorempi tyttö on, sitä epätodennäköisempää on, että hän kertoo siitä kavereilleen.

Fatoumatan mukaan heidän perheessään tyttöjä ei ole silvottu 12 vuoteen.

– Minä tein päätöksen yksin ilman aviomiestäni. Tein sen siksi, että tyttäreni tuli aina uudestaan luokseni ja kertoi samasta ongelmasta aviomiehensä kanssa. Ensimmäiset perheemme tytöt, joiden sukuelimiä ei silvottu, löysivät helposti sopivat aviomiehet. Ei miehiä nykyään kiinnosta.
 

Kamissa, 55, kulkee joka päivä pellolle mangopuun ohi. Paikka herättää hänessä vaikeita muistoja, sillä hänen sukuelimensä silvottiin puun alla, kun hän oli viisivuotias.

Kymmenvuotiaana silvottavaksi

Fatoumatan aviomies kasvattaa maissia ja hirssiä perheen pelloilla. Fatoumata itse nauttii pienen puutarhansa hoidosta ja kertoo, että maapähkinäsadosta tulee tänä vuonna hyvä. Hän pyytää anteeksi ja poistuu puutarhaansa, kun tulee Sanaba-tyttären vuoro puhua silpomisesta.

– On myös vähän noloa kuulla oman tyttärensä puhuvan tällaisista asioista.

Sanaba, 24, työskentelee hänkin pelloilla, kuten myös hänen aviomiehensä, jonka kanssa hän on ollut naimisissa 10 vuotta. Heillä on neljä lasta, joista nuorin on potra kuusikuukautinen Karim-poika. Aissatou on heidän ainoa tyttärensä.

Sanaba oli perheen viimeisiä tyttöjä, jonka sukuelimet silvottiin. Hän on säästynyt silpomisen yleisiltä haittavaikutuksilta, kuten komplikaatioilta raskauksien ja synnytysten aikana. Sanaba pitää pienenä ihmeenä, ettei hänellä ole ollut ongelmia.

– Olin 10-vuotias, kun sukuelimeni silvottiin. Kärsin kovista kivuista, ja verta tuli paljon. Toimenpiteen suorittaja oli vihainen perheelleni ja nuhteli heitä siitä, että olin liian vanha, Sanaba kertoo.

– Nainen leikkasi minut perinteisellä veitsellä. Olin yksi tyttöporukasta, joille toimenpide tehtiin, ja leikkauksen jälkeen meitä pidettiin talossa yhdessä kuukauden ajan. Kaikki meni päin honkia. Jotkut tytöt saivat tulehduksia, toisille jäi pahat arvet. Yksi tyttö jopa kuoli, mutta en muista siitä enää paljoakaan. Siitä ei yksinkertaisesti puhuttu.

Sanaba muistaa selvästi, kuinka surullinen hänen äitinsä oli, kun tytärtä vietiin silvottavaksi.

– Mutta hän pysyi taustalla. Olin itse asiassa todella järkyttynyt siitä, että äitini antoi minulle tapahtua jotain tällaista. Olin myös todella pettynyt, jopa vihainen isoäidilleni, joka vei minut leikkaajan luokse.
 

– Isoäitinä tunnen vastuuta lastenlasteni hyvinvoinnista ja haluan opastaa heitä niin hyvin kuin osaan heidän matkallaan aikuisuuteen. Sukuelinten silpominen ei ole osa sitä matkaa, kertoo isoäiti Elisabeth, 55. Hänen kolme tytärtään on silvottu, mutta yksivuotias Sounkoura säästyy perinteeltä.

Koulutuksella silpomista vastaan

Sanaba pyrkii tietoisesti puhumaan asiasta alueella asuville ystävilleen, joilla on pieniä lapsia ja joiden on pian tehtäviä päätöksiä tytärtensä tulevaisuuden suhteen.

– Jotkut haluavat pitää kiinni perinteistä, vaikka he tiedostavat seuraukset. Mielestäni minun ikäisteni naisten on tuettava teinityttöjä. Monet 14- ja 15-vuotiaat tytöt päättävät, että kun aika tulee, heidän tyttäriensä sukuelimiä ei silvota. Jonkun on autettava tyttöjä pitämään päänsä. Lisäksi kylässä on järjestettävä lisää kokouksia, joissa asiasta kerrotaan.

Sanaba toivoo, että kun Aissatou aikanaan saa lapsia, perinne on jo jäänyt historiaan.

– Yhä useammat lapset käyvät koulua ja oppivat ajattelemaan omilla aivoillaan. Yksikään oppinut lapsi, joka osaa puolustaa itseään, ei halua jatkaa sukuelinten silpomista.

Lue lisää silpomisesta ja miten se voidaan lopettaa

Lahjoita tyttöjen hyväksi

Tue tasa-arvoa tekstaamalla PLAN numeroon 16499. Lahjoitat tytöille 10 €.

Tee sinulle sopiva lahjoitus verkossa tyttöjen koulutukseen ja suojeluun.

Tutustu toimintaamme