"Haluan kävellä kaduilla ilman pelkoa" | Plan

23.6.2016

"Haluan kävellä kaduilla ilman pelkoa"

Delhin slummissa asuvat tytöt eivät uskalla liikkua vapaasti ja käydä koulua, koska pelkäävät häirintää ja väkivaltaa. Planin ryhmässä tytöt oppivat itsevarmuutta ja taitoja, joiden avulla he muuttavat naapurustoaan turvallisemmaksi. Ryhmäläiset ovat jo huomanneet muutoksen omassa elämässään.

 
Kadut ovat Delhin tytöille turvattomia paikkoja. Alle neljä prosenttia tytöistä tuntee olonsa turvalliseksi julkisilla paikoilla.
 
Teksti: Iida Riekko
Kuvat: Mikko Toivonen
 
Ryhmä teini-ikäisiä tyttöjä kävelee rintamana mutaista tietä. Yhdellä on kädessään kamera, toisella kartta, johon hän tekee merkintöjä.
 
Tien molemmin puolin juoksee likavettä, ja kulkukoira pujahtaa karamellinkirkkain värein maalattujen hökkelikerrostalojen väliin. Piikkilanka-aita suojaa kaatopaikkaa, jolla siat tonkivat syötävää ja alueen asukkaat etsivät mitä tahansa uudelleen käytettäväksi ja syötäväksi kelpaavaa. Ruosteiseen lava-autoon nojaileva miesjoukko tuijottaa tyttöjä peittelemättömästi.
 
Tytöt asuvat slummissa Intian pääkaupungin Delhin reunalla. Alue tunnetaan rikostilastoistaan ja köyhyydestään, eikä tytöksi syntyminen ole täällä valttikortti. Useimmat tytöt jäävät pois koulusta viimeistään teini-iässä, koska perheet haluavat heidät töihin tai naimisiin. Tyttöjen on myös hankala liikkua kaduilla ja toreilla, koska seksuaalinen ahdistelu – huutelusta käpälöintiin ja jopa raiskauksiin – on yleistä. Siksi monet vanhemmat päättävät, että tyttöjen on parempi pysytellä sisällä ja tehdä kotitaloustöitä.
 
Kaikkea tätä ryhdikkäästi etenevä tyttöjoukko vastustaa. Plan Intian tukema Because I am a Girl (Koska olen tyttö) -ryhmä on turvallisuuskävelyllä, jonka tarkoitus on kuvata, merkitä ja tuoda julkiseen tietoon alueen vaaralliset paikat. Pimeät kujat ja miesjoukon norkoilupaikka tallentuvat valokuviin ja rasteiksi karttaan.
 
Yksi ryhmäläisistä on 18-vuotias Heena. Hento tyttö kävelee kaduilla varautuneesti, mutta violetin huivin alta tuikkii päättäväinen katse.
 
Heenalle on uutta kulkea ulkona ilman miespuolisten perheenjäsenten valvontaa, saati että hän vaikuttaa aktivistina yhteisönsä oloihin.
 
 

Lapsiavioliitosta uuteen alkuun

– Lapsuuteni oli täynnä väkivaltaa. Isäpuoleni hakkasi ja käpälöi minua, Heena kertoo.
 
Hän kasvoi köyhässä pienviljelijäperheessä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Heena ei päässyt kouluun vaan auttoi äitiään kotona. 
 
Kun Heena oli 14-vuotias, isäpuoli painosti äidin järjestämään tytön avioon. Heena joutui naimisiin vanhemman miehen kanssa.
 
– En rakastanut häntä, eikä hänkään välittänyt minusta. Mieheni oli usein juovuksissa ja huusi minulle. En saanut tavata ystäviäni, vaan olin vanki omassa kodissani.
Yksin ollessaan Heena lauloi, sillä se auttoi häntä unohtamaan murheensa.
 
Kun Heena sairastui tuberkuloosiin, tauti tarjosi odottamattoman ulospääsyn ahdistavasta arjesta. Pahimmillaan kuolemaan johtava keuhkosairaus vaati pitkää hoitoa, jota ei ollut tarjolla Heenan kotikylässä. Hänen oli muutettava hoitoa varten Delhiin.
Aviomies ei halunnut jättää kotiaan, mutta Heenan äiti ja veli myöntyivät lähtemään pääkaupunkiin tytön tueksi ja paremman elämän toivossa. Uusi koti löytyi vuosi sitten slummialueelta, jollaisille köyhät perheet eri puolilta Intiaa muuttavat.
 
Slummien ongelmia ovat turvattomuuden lisäksi ahtaus, palveluiden puute sekä pula puhtaasta vedestä, vessoista ja viemäreistä. Heenan perhe löysi onneksi kodin kerrostaloslummista; joutomaalle luvatta nousevat hökkelikylät ovat jatkuvassa vaarassa joutua viranomaisten puskutraktorien jyräämiksi.
 
 

Haaveena poliisin ura ja tyttövauva

Uusi levoton naapurusto pelotti Heenaa, eikä hän uskaltanut lähetä kotoaan. Heenan elämä muuttui, kun naapurin tytöt kutsuivat hänet mukaan Planin Because I am a Girl -ryhmään.
 
– Siellä opin itseluottamusta ja puolustautumista. Ymmärsin, että minullakin on oikeus koskemattomuuteen ja koulutukseen, Heena sanoo ja hymyilee.
 
Planin avulla Heena pääsi kouluun ensimmäistä kertaa elämässään. Hän pitää erityisesti matematiikasta. Heena on alkanut opetella myös tietokoneen käyttöä.
 
– Mieheni vastusti opintojani, mutta hän ei voi enää määrätä minua. Haaveeni on tulla poliisiksi, koska haluan suojella tyttöjä ja naisia väkivallalta. Olen muuttunut ryhmässä paljon rohkeammaksi ja löytänyt voimaa auttaa muita, Heena sanoo.
 
– Haluan myös erota miehestäni ja päättää omasta onnestani. Toivon, että jonain päivänä saan tyttären. Tahdon murtaa kulttuurin, jossa vain poika on siunaus.
 
Tulevaisuus näyttää toiveikkaalta myös siksi, että Heena on selättänyt tuberkuloosin.
 
Heena on oivaltanut Planin ryhmässä, että hänellä on oikeus koulutukseen ja koskemattomuuteen.
 

Väkivaltaa on hidasta kitkeä

Heenan ryhmä on osa Planin ohjelmaa Safer Cities (turvallisemmat kaupungit), joka parantaa tyttöjen turvallisuutta suurkaupunkien köyhillä aleilla. Delhissä toimii Planin tuella 40 nuortenryhmää, joissa on mukana yli tuhat tyttöä ja poikaa. Ryhmissä he muun muassa keskustelevat lasten oikeuksista, sukupuolten tasa-arvosta ja siitä, miten tavalliset kansalaiset voivat muuttaa kaupunkiaan. He myös oppivat itsepuolustusta ja esiintymistaitoja ja tekevät koulutusnäytelmiä.
 
Toiminnassa on mukana lisäksi vanhempia ja muita alueen asukkaita, jotka tukevat nuoria tekemään kotikulmistaan turvallisempia ja tasa-arvoisempia.
 
Haaste on suuri. Planin kyselytutkimuksen mukaan 96 prosenttia tytöistä tuntee olonsa turvattomaksi Delhin julkisilla paikoilla ja vain 18 prosenttia tytöistä saa osallistua päätöksiin, jotka vaikuttavat yhteisöön ja tyttöjen turvallisuuteen.
 
Delhi on koko maan tasolla turvaton kaupunki ja tunnetaan paitsi maan hallinnollisena pääkaupunkina myös raiskaustilastojen pääkaupunkina. Viime aikojen räikein raiskaus nousi koko maailman tietoisuuteen: Joulukuisena iltana vuonna 2012 opiskelijanainen nousi bussiin poikaystävänsä kanssa. Bussissa matkustanut miesjoukko raiskasi naisen väkivaltaisesti useaan kertaan ja pahoinpiteli miehen. Nainen kuoli sairaalassa vammoihinsa.
 
Delhin asukkaat raivostuivat rikoksesta ja protestoivat kaduilla. Tapahtumat johtivat lainmuutoksiin ja viranomaisten sitoumuksiin tyttöjen ja naisten suojelemiseksi. Nykyisin monen Delhin bussin ikkunassa on turvallisuutta mainostava tarra, ja junissa voi raportoida älypuhelimen avulla viranomaisten online-palveluun, jos joku käyttäytyy häiritsevästi tai uhkaavasti.
 
Käytännössä muutokset ovat kuitenkin hitaita. Rikostilastojen mukaan intialainen tyttö tai nainen joutuu yhä väkivaltarikoksen uhriksi joka kolmas minuutti, mutta todennäköisesti suuri osa teoista jää raportoimatta. Raiskauksia tapahtuu Intiassa keskimäärin puolen tunnin välein. Avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ole maassa rikos. Peräti kaksi kolmesta naisesta kokee elämänsä aikana perheväkivaltaa.
 
 

Poliisi valvomaan tyttöjen koulutietä

Heena ja muut ryhmän tytöt ovat luottavaisia, että heidän naapurustonsa muuttuu askel askeleelta.
 
– Ennen en tiennyt, keneltä saisin kadulla apua, jos joku häiritsisi minua. Yhdessä muiden tyttöjen kanssa olemme puhuneet monille ihmisille ja kyselleet, auttaisivatko he pulaan joutuvaa tyttöä. Moni on luvannut puuttua ongelmiin, sanoo 14-vuotias Divya.
 
Yksi suurimmista esteistä turvallisuuden tiellä on se, että sivulliset sulkevat silmänsä julkisilla paikoilla tapahtuvalta väkivallalta ja häirinnältä. Siksi Safer Cities -hankkeen tärkeä osa on sitouttaa yhteisön jäsenet vastaamaan turvallisuudesta ja puuttumaan väärinkäytöksiin.
 
Divya kertoo myös ryhmänsä toistaiseksi suurimmasta saavutuksesta.
 
– Aiemmin moni tyttö ei uskaltanut käydä koulussa, koska koulun portilla oli aina poikajoukko, joka häiriköi ja ahdisteli tyttöjä. Päätimme ryhmässämme kertoa asiasta poliisille. Poliisi kuunteli meitä, ja nyt portilla on konstaapeli, joka valvoo tyttöjen turvallisuutta koulun alkaessa ja loppuessa.
 
Safer Cities -hankkeen ansiosta naapurustoon on saatu myös neljä poliisin turvakameraa, katuvaloja, kuusi nuorten kerhotilaa ja turvallinen julkinen vessa.
 
Ennen vedonlyönnin ja pikkurikollisuuden tyyssijana toiminut puisto on siistitty, ja teini-ikäiset tytöt ja pojat pelaavat siellä yhdessä rugbya. Se on Delhissä harvinainen näky: Pohjois-Intiassa tytöt ja pojat pidetään tavallisesti tiukasti erossa toisistaan. Urheilu auttaa nuoria saamaan kontaktin vastakkaiseen sukupuoleen rennossa ja luontevassa tilanteessa.
 
 

Slummista lääkärinopintoihin

Harva slummin asukas pääsee yliopistoon, mutta 17-vuotias Twinkle on varma, että opiskelee pitkälle. Hänen toiseen poskeensa ilmestyy syvä hymykuoppa, kun hän puhuu tulevaisuudestaan.
 
– Minusta tulee lääkäri ja aktivisti, joka muuttaa kaupunkiaan ja koko Intiaa paremmaksi. Miksi en onnistuisi? Olihan Indira Gandhikin tyttö, Twinkle muistuttaa Intian entisen pääministerin sukupuolesta.
 
Ennen kuin Twinkle liittyi Planin kerhoon kaksi vuotta sitten, hän piti luonnollisena, ettei tyttöjen kuulu liikkua ulkona. Hän uskaltautui läheiselle torillekin vain veljensä seurassa. Illat ahtaassa kodissa tuntuivat pitkiltä.
 
– Haluan kävellä kaduilla ilman pelkoa. Planin koulutukset ja muihin tyttöihin tutustuminen ovat opettaneet minulle paljon, ja olen huomannut itsessäni valtavan muutoksen. Kun nykyisin haluan mennä ostoksille, menen itsekseni silloin kun haluan. Osaan puolustaa itseäni, jos joku häiritsee minua, Twinkle sanoo.
 
– Kaikkien pitäisi ymmärtää, etteivät tytöt ole perheiden taakka vaan Intian voimavara ja puolet väestöstä. Vain niin maamme todella kehittyy.
 
”Olihan Indira Gandhikin tyttö”, muistuttaa Twinkle, joka aikoo lääkäriksi.
 
  • Kaupungeissa asuu ensimmäistä kertaa historiassa enemmän ihmisiä kuin maaseudulla. Joka kuukausi kehitysmaiden kaupunkeihin muuttaa viisi miljoonaa uutta asukasta.
  • Tytöt kohtaavat kaupungeissa sekä uhkia että mahdollisuuksia. Häirintä, hyväksikäyttö ja turvattomuus ovat suurkaupunkien slummeissa eläville tytöille jokapäiväisiä riskejä. Toisaalta heillä on kaupungeissa maaseutua paremmat mahdollisuudet saada koulutusta, osallistua yhteisönsä kehittämiseen ja välttyä lapsiavioliitolta.
  • Plan Internationalin ohjelma Safer Cities (turvallisemmat kaupungit) poistaa väkivaltaa ja syrjintää, jotka estävät kaupungeissa asuvia tyttöjä toteuttamasta mahdollisuuksiaan. Ohjelma toimii Delhin lisäksi Egyptin Kairossa, Vietnamin Hanoissa, Ugandan Kampalassa ja Perun Limassa, joissa kaikissa tyttöjen asema on heikko. Plan tekee ohjelmassa yhteistyötä Women in Cities International -verkoston ja YK:n asuinyhdyskuntarahaston UN Habitatin kanssa.
  • Safer Cities -ohjelma tuo yhteisöjä, paikallisia järjestöjä ja viranomaisia yhteen kehittämään turvallisuutta ja tasa-arvoa. Tärkeä osa ohjelmaa on ottaa tytöt aidosti mukaan päätöksentekoon ja tarjota heille tietoja ja kykyjä, joiden avuilla he voivat osallistua täysipainoisesti yhteiskunnan toimintaan.
     

Tutustu toimintaamme