Turvaan Kameruniin | Plan

16.12.2014

Turvaan Kameruniin

Keskiafrikkalaisten nuorten usko elämään palaa

Miriam ja Emmanuel toimivat fasilitaattoreina pakolaisleirin lapsiystävällisessä tilassa.

Keski-Afrikan tasavaltaa riepotellut sosiopoliittinen kriisi on saanut aikaan kymmenien tuhansien ihmisten pakolaisuuden naapurivaltioon Kameruniin. Monet ovat paetessaan joutuneet piileskelemään puskissa ja vaeltamaan viikkoja vailla ruokaa tai puhdasta juomavettä. Lähtijät ovat menettäneet kaiken; kotinsa, omaisuutensa, jopa perheenjäsenensä. Mbilen pakolaisleirillä Kamerunin itärajalla nuorten usko elämään palaa hiljalleen Planin tarjoaman työn avulla.

Aboubakar, 22 vuotta, kertoo kuinka hänestä tuli pakolainen.

– Keski-Afrikan tasavallassa asuin aluksi pääkaupungissa, jossa opiskelin yliopistossa. Minulla oli kuitenkin taloudellisia vaikeuksia ja jouduin luopumaan opinnoistani. Palasin Berberatiin jossa perustin rakennustyömaan setäni kanssa. Yhtenä tavallisena iltana, kun olin muiden kanssa rakennustyömaalla, meidän kimppuumme hyökättiin. Olin setäni kanssa, kun lukuisat hyökkääjät tulivat ja kävivät hänen kimppuunsa. Menetin molemmat setäni. Minä pakenin puskiin ja suuntasin kohti Gari-Gomboa. En ollut ehtinyt ottaa mukaani mitään. Gari-Gombosta löysin joitakin ystäviäni joiden kanssa aloin etsiä töitä. Työllä ei kuitenkaan tullut toimeen, ja kun äitini saapui Gari-Gomboon ja kehotti meitä lähtemään, jatkoimme matkaa yhdessä Kentzouun. Kentzousta meidät siirrettiin tänne Mbileen.

Emmanuel, 26 vuotta, on joutunut jättamään taakseen kaiken kuten Aboubakarkin.

– Tulin Keski-Afrikan tasavallasta ollakseni turvassa täällä Kamerunissa, mutta meillä ei ole helppoa koska olemme käyneet läpi paljon ennen kuin pääsimme tänne asti. Monet meistä ovat menettäneet kotinsa ja pelänneet paljon.

Judith, 23, joutui piileskelemaan metsässä ja kävelemään kuusi viikkoa ennenkuin pääsi Kameruniin.

– Tulin tänne Baourosta Keski-Afrikan tasavallasta kuusi kuukautta sitten. Tänne tulo oli todella vaikeaa, ihmisiä tapettiin paljon. Meillä ei ollut syötävää ja joimme likaista vettä.

Ennenkuin Miriam, 24, saapui äitinsä kanssa Kameruniin, hän kadotti sekasorron keskellä ensin veljensä ja sitten isänsä Keski-Afrikan tasavallan pääkaupungissa Banguissa.

 

Mielekäs toiminta auttaa vaikeiden kokemusten yli

Kamerunissa on tällä hetkella YK:n pakolaisjärjestön mukaan 130 000 joulukuusta 2013 alkaen saapunutta keskiafrikkalaista pakolaista. Emmanuel, Aboubakar, Judith ja Miriam kuuluvat kevään mittaan Kameruniin väkivaltaisuuksia paenneisiin keskiafrikkalaisiin. He ovat työskennelleet Planin lapsiystävällisten tilojen fasilitaattoreina noin kuukauden verran.

Plan on perustanut viidelle pakolaisleirille lapsiystävällisiä tiloja ja kouluttanut niitä varten ohjaajia, jotka järjestävät lapsille ohjelmaa, kuten laulamista, tanssimista, leikkejä ja piirtämistä.  Lapsiystävällisissä tiloissa lapset saavat tukea kokemustensa käsittelyyn.

– Meille on koulutettu monia asioita, esimerkiksi lastensuojelua. Meille on näytetty, kuinka työskennellä lasten kanssa ja kuinka ohjata heitä. Lisäksi meitä on opetettu kuinka tunnistaa lapsi joka on traumatisoitunut tai kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Olemme saaneet myös ensiapukoulutusta, Aboubakar kertoo.

Judith, kertoo, ettei ollut aikaisemmin tottunut lasten kanssa työskentelyyn mutta Planin koulutuksen ansiosta nauttii siitä nykyään. Hän toivoo, että olisi tiennyt Planin opettamista asioista kuten ensiavun annosta jo aikaisemmin.

– Olisimme voineet pelastaa henkiä jo ennen kuin saavuimme tänne.

Lapsiystävällisten tilojen aktiviteeteista eivät hyödy pelkästään lapset, vaan ne auttavat myös ohjaajiksi koulutettuja aikuisia unohtamaan ja käsittelemään vaikeita kokemuksiaan.
– Minäkin menetin paljon asioita. Kotimaassani pidin isoa apteekkia. Mutta yritän nykyään pyyhkiä tämän mielestani. Lasten kanssa leikkiminen ja laulaminen täällä on pelastanut elämäni”, Emmanuel kertoo.

– Planin koulutukset ovat auttaneet, koska ennen kannoin sydämessani paljon ja ajattelin jatkuvasti kaikkea sitä mitä perheelleni on tehty, Miriam kertoo.

Koska lasten kanssa työskennellessä täytyy edetä pienin askelin heidän luottamuksensa ansaitsemiseksi, Miriam toivoo, että Plan tukisi heidän työtään vielä jatkossakin. Emmanuel on samaa mieltä.

– Lapset tulevat tänne lapsiystävälliseen tilaan aina mielellään, mutta koska heidän kanssaan täytyy edetä hitaasti, Planin täytyisi auttaa vielä kauan.

Jatkossa Miriam haluaisi vielä lisää tietoa ja koulutusta Planilta. Kun kysyn nuorilta, tuleeko heidän mieleensä muuta missä he toivoisivat Planin vielä auttavan, Aboubakar ja Emmanuel nyökkäävät.

– Plan on tehnyt hyväksemme paljon. Itse unelmoin opintojen jatkamisesta. En tiedä voisiko Plan tehdä jotakin minun kaltaisteni hyväksi, Aboubakar pohtii. Emmanuel jatkaa:

– Me tarvitsemme näitä aktiviteetteja siinä missä lapsetkin. Jos on jotakin mitä Plan voisi vielä tehdä, niin olisi hyvä jos meillä olisi tällainen tila myös vanhemmille ihmisille. Siten myös aikuiset voisivat käsitellä vaikeita kokemuksiaan tekemisen kautta, niin kuin me nyt teemme lasten kanssa.

Elina Kostiainen
Kirjoittaja oli Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöissä Kamerunin Planissa. Lisää Kamerun-kokemuksia löytyy Elinan blogista.

Lue lisää Planin työstä Kamerunissa

 

Tutustu toimintaamme